Väinö kaipaa HUOMIOTA!

Viikonloppuisin Väinö tietää, että nyt meillä on enemmän aikaa. Niinpä käytös on sen mukainen; kiehnäämistä ja huomion kerjäämistä. Ja tottakai se tepsii!

Lisäksi se, että olen tietokoneen ääressä, on Väinöstä "kummallista". Kuinka voin olla huomioimatta häntä???

terveisin,
Aila

Ihana Auvo

Päätimme tänään käydä pitkästä aikaa Maunulan koirapuistossa. Tapasimme siellä puolvuotiaan Auvon, amerikankarvattomanterrierin. Auvo "rakastui" Väinöön ja suuren osan ajasta keskittyikin vain hyppimään Väpän päälle x)



Auvon emäntä oli hieman nolona, mutta meille oli suuri helpotus huomata, että muidenkin koirilla on tuo vaihe elämässään! Ja ihanaa huomata, että Väpällä tämä vaihe on siis jo siirtymässä pois (tosin sitten, kun puistoon tuli tyttö niin Väinönkin "unohtuneet" tavat palasivat valloilleen).



Mutta terrieri kun Auvo oli, niin kyllä se sai aika hyvin vipinää Väinöönkin! En edes muista, koska viimeksi olisin nähnyt Väinön juoksevan niin nopeasti kuin nyt!


- laura


ps. Nyt Väpällä on todenteolla alkanut murrosikä! Se koetteli tänään niin äitiä kuin Jounia. Yrittää oikein kunnolla pomotella... noh, tulin käymään kotosalla ja Victoria Stillwellin oppien mukaan näytin Väinölle kuka oikeasti on pomo, ja siihen loppui mulle pomottelu ;)

Kuvakirja

Sitä ei aina edes tajua, kuinka kovasti voi hurahtaa omaan lemmikkiin... Melkein mihin tahansa menemmekin Väinön kanssa, on kamerakin mukana. Siinä sitä sitten kuvaillaan Väinöä edestä, Väinöä takaa ja kun Väinö istuu ja Väinö makaa.

Lopputuloksena on, että kameran muistikortti on täynnä Väinöä ja tietokoneen kaikki kansiot ovat täynnä Väinöä. Mutta... sekään ei ilmeisesti riitä :D

Heti kun Väinö muutti meille, aloin tehdä siitä kirjaa. Ohjelmana toimi jo aikaisemmin hyväksi koettu Ifolorin kirjanteko-ohjelma. Suosittelen kyseistä ohjelmaa muuten kaikille! Ohjelman lataaminen koneelle käy nopeasti ja kirjojen suunnittelu on helppoa (ihan tosi, äitinikin osaa!). Lopputulos on loistava kovakantinen kirja (tosin saa kirjoja pehmeäkantisinakin yms.), ja kuvien laatu on myös todella hyvä. Kyllä tämä voittaa helposti perinteisen "liimaan kuvia albumiin noin viisi vuotta".

Suurta plussaa myös siitä, että tekstit ja kuvat saa sommitella kirjaan mielensä mukaan (ainakin aikaisemmin erään toisen yrityksen kirjanteko-ohjelman heikkous oli juuri siinä, että luovuudelle ei oikein ollut tilaa). Ifolor on myös kehittänyt ohjelmaansa koko ajan lisäämällä mm. tekstikirjasimia ja taustoja. Uusinta uutuutta ovat ClipArt-kuvat, joista en tosin päässyt nauttimaan tämän kirjan kanssa, koska uutuudet tulivat liian myöhään.

Tilaamisen jälkeen kirja tulee myös nopeasti postissa, tätä taisin odottaa viikon päivät. :)

(uskokaa pois, en saa maksua tästä mainospuheesta ;D)

Pahoittelen, etten ole aikaisemmin esitellyt tätä. Kuitenkin, tässä on lopputulos:










Kirjan teko on miljoona kertaa hauskempaa kuin albumien kanssa sählääminen (ja edelleenkin tahdon korostaa, ettei tämä myöskään ole yhtään vaikeampaa kuin normaalien albumien käyttö!) ja valmis kirja vie myös hyllystä paljon vähemmän tilaa kuin perusalbumit. Lisäksi tällainen kirja sopii hyvin myös lahjaksi. Näitä tilasimme neljä: yhden itsellemme, yhdet isovanhemmille ja yhden kasvattajalle.

Tässä vielä videokuvaa:




- laura

ps. Jos joku innostui nyt kirjanteosta Ifolorin ohjelmalla, mutta mieleen jäi vielä jotain kysymyksiä, niin multa sopii kyllä kysyä! :) Oon aivan hurahtanut ko. ohjelmaan!

Koirakuumetta

Mulla on nyt jonkin aikaa jo ollut aivan kauhea koirakuume. Kattelen ihan innoissani netistä kuvia erirotuisista koirista ja luen kaikkea tietoa roduille luonteenomaisista piirteistä. Pentukuumeen alussa hullaantumisen kohde vaihtui noin 3 päivän välein rodusta toiseen, mutta nyt pitkäaikaisin ihastukseni on espanjanvesikoira. Ah, ne vain ovat niin suloisia!

Miten tämä liittyy tänne Väinön blogiin? Noh, kuten sanoin, olen surffaillut aika ahkerasti netissä. Myös KoiraNet on tullut kovin tutuksi. Huomasin sitä selatessani, että Väinön kasvattajalla on nykyään hallussaan kennelnimi, Mooglen. Päätinpä sitten ihan vain testimielessä googlata Mooglen.. ja mitä löysinkään!

Todella hienot sivut ja ennen kaikkea, löysin sieltä ihanan pentukuvan Väinöstä ja sen sisaruksista!



Kuva on meillä jo kotona korttina, mutta nykyajan lapsosena innostun tietenkin valtavasti, jos saan kuvan myös "sähköisesti" haltuuni. Niin ja Väinöhän on siis tuossa kuvassa toinen oikealta, valmiina jo poistumaan kuvauspaikalta tutkimaan mielenkiintoisempia alueita (ps. kiinnostus kaikkea/kaikkia kohtaan on edelleen tallella, mutta poseeraustaidot ovat kyllä kehittyneet ;D).

Sivuilta voi myös lukea, kuinka uusi pentuekin on syntynyt. Tiesin sen tosin jo etukäteen, koska olin lukenut asiasta Suomen sveitsinpaimenkoirien sivuilta... tässä vaiheessa herää mieleeni kysymys, miksen jo silloin löytänyt kasvattajan uutukaisia nettisivuja, koska niiden linkki on kuitenkin selvästi tuolla sennen-sivustollakin... noh, jääköön tämä mysteeriksi.

Löysin sivuilta toisenkin kuvan, jossa arvelen Väinön olevan.



Veikkaan siis, että Väpä on tuossa kuvan ylälaidassa, koska ainakin ylälaidan pennulla on samalla tavalla paljon valkoista niskassa, kuten meidän pikku-Algot Niskalla :)

Voi että, kun Väpä on suloinen! Ja huom! ON suloinen, ei siis oli, koska Väinö on kyllä nyt kasvaneenakin edelleen oikea hurmuri!


- laura


ps. Niin mitä siihen koirakuumeeseeni tulee, niin tuskin olen ihan vielä koiraa hankkimassa, mutta kivahan se on haaveilla ja suunnitella ;)

Lomailua

Nyt kun aita-projekti on valmis, voi ottaa vähän iisimmin. Niinpä olen tänään vain löhöillyt ja herkutellut. Tässä muutama kuva - sekä lounaasta että jälkiruuasta. Tietysti Väinökin sai osansa!

terkuin,
Aila

Aita-projekti

Tämän kesän iso pihaurakka on ollut aidan rakentaminen. No, olihan meillä kyllä ammattimies aitaa rakentamassa, mutta paljon hommaa riitti kuitenkin pensaiden ja puskien raivaamisessa ja lopulta aidan maalaamisessa. Haastavaa oli myös se, että hyvä maalaussää oli yhtä lailla hyvä purjehdussää ja mökkisää. Eli siinä kun yritti tehdä vähän kaikkea yhtäaikaa, niin rankkaa välillä oli.

Mutta ahkeruus palkitaan ja nyt aita on valmis. Mitä nyt ensi kesänä maalataan taas, koska noita tolppia ei voinut vielä maalata (kyllästettyä puuta, nääs...).

Väinö viihtyy hyvin omalla pihallaan. Joskus saattaa mennä pitkäkin tovi, kun Väinö vain nukkuu jossain pensaan juurella. Ja on se nyt niin huoletonta meillekin, kun ei tarvitse koko ajan olla perään katsomassa.

terkuin,
Aila

Väinökö itsepäinen?

Tällä hetkellä akuutein koulutustarve on hihnassa kulkeminen. Väinö kun ei voi ymmärtää, että en millään pysy perässä, kun hän vetää kuin hinaaja.
No, namit taas kehiin ... eli aina kun vauhti on liian kova, pysähdymme ja Väinö tulee sivulle istumaan. Oikein tehokas keino, jos vain aikaa on riittämiin - pienikin kävelylenkki kun kestää näin jo pidemmän tovin.

Mutta on Väinö myös kärsivällinen. Olen löytänyt herkullisen kanttarelli-apajan lähimetsästä. Kiltisti jaksaa Väinö odotella, että emäntä saa sienet poimittua. Ja sitten taas matka jatkuu. Kovasti tuo myös nuuskii kanttarellejä eli mietinkin, voisiko koiran kouluttaa kanttarelli-etsijäksi ... siinä olisikin mielenkiintoinen koulutusprojekti!

Vielä sellainenkin kehu, että Väinö osaa hienosti pysähtyä juostessaan kohti. Eli napakasti "stop" ja Väinö pysähtyy. Tästä taidosta oli hyötyä mökillä. kun Väinö meni polulta metsään nuuskimaan, mutta auton ajaessa tiellä, juoksi täysillä tietä kohti. Onneksi pysähtyminen onnistui ja kiukkuisten autoilijoiden sijaan näinkin autossa hymyileviä kasvoja!

Aila

Synttärikestit

Tänään juhlimme päivän etuajassa Väinön synttäreitä. Väinö sai kakun ja paketin - molemmat tietenkin mieluisat :)

Kakussa oli leipää, raejuustoa ja broilerpyöryköitä. Kaksi jälkimmäistä raaka-ainetta saa Väpän yleensä aivan villiksi, mutta nyt se kyllä malttoi syödä aika rauhassa kakkunsa.







Kakun jälkeen Väinö sai vielä lahjapaketin, josta paljastui kaksi uutta frisbeetä (vanha on jo pureskeltu rikki..) ja pekoniherkun. Väpä on kyllä superhyvä avaamaan paketteja! Koitan vielä myöhemmin saada videonkin tänne lahjan avaamisesta.. Kone ei vain oikein ole nyt yhteistyökykyinen.

-laura


//Edit: Tässä nyt video. Tää blogi ei itsessään suostunut lataamaan videota sitten millään niin laitoin sen sitten youtuben kautta :) Ja tosiaan, video kuvattu niin, että kamera oli jalustalla.. siksi siis kamera ei ihan pysynyt innostuneen synttärisankarin perässä ;)

Pentuilua

Pikkuruisemme Väinö täyttää kohta vuoden (24. päivä), mutta kun kävimme katsomassa tuttujen pentuja, niin kummasti Väinö näytti kyllä aika suurelta, ja ajoittain myös vaikuttikin aika fiksulta. Muutamia kuvia tänne jo tulikin, mutta tässä hieman lisää...



Oma kamera jäi tällä reissulla laukun pohjalle, kun pikku-Veeti vain oli niin suloinen, ettei mitään kuvia kerennyt ottaa! Onneksi kuitenkin omistajaperhe otti kameran esille ja ikuisti tämän hetken. Kuvassa siis Väpä ja minä ja sitten omistajaperheen tytär (blurrasin naaman, kun julkaisulupaa en ole kysynyt) ja koira Veeti. Veeti on rodultaan Coton de Tulear.

Tiedänhän minä, että berninpaimenkoira on hiukkasen isompi rotu, mutta silti oli koomista kuulla, että Veeti on täysikasvuisena suunnilleen sen painoinen kuin Väinö oli silloin, kun muutti meille.

Veeti oli rohkea ja tutustui urheasti Väinöön. Hieman alussa tuli murinaa ja haukkumista (Veetin puolelta siis), mutta lopulta he makoilivat ihan sulassa sovussa. Väinö oli yllättävän vähän kiinnostunut Veetistä; lähinnä vain vieraan talon ja lähiön hajut kiinnostivat.



Väinön paras kaveri Miles oli saanut "pikkuveljen". Tässä siis labradorinnoutaja Brando, 11 vk. Brando muistutti aika paljon Väinöä pienenä pentuna: se hyppeli (ei siis juossut koskaan vaan hyppeli) ympäriinsä ja oli rohkea sekä itsenäinen. Brandosta kuitenkin puuttui se hössöttäminen, jota Väinö pienenä (ja noh, yhäkin) harjoitti.



Ja katsokaa, kuinka Brando poseeraa! Se on melkein yhtä hyvä malli kuin Väinö ;D

Brandonkin kanssa huomasi, että kyllä Väinö ehkä hieman on rauhottunut ja "aikuistunut". Ja oli myös ilo katsoa, kuinka kiltisti Väinö oli molempien pentujen kanssa. Kerran Väinö nappasi Brandolta lelun, mutta muuten se antoi pienen leikkiä rauhassa. Oli kuitenkin selvästi havaittavissa, että sekä Väinö että "isoveli" Miles olivat hieman mustasukkaisia, kun eivät saaneet yhtä paljon huomiota kuin ennen.


- laura


ps. Väinö on siis aikuistunut yksilö vain ollessaan pienempien kanssa... kyllä sen koirapuistossa tunnistaa aina välittömästi pennuksi ;)

Nyt on ollut muutama päivä aika viileää. Mutta ei se meitä haittaa! Väinö rakastaa olla ulkona. Tässä myös herkutellaan, nam nam.

Ja tässä kuvassa Miles ja Väinö!

Kavereille on tullut koiranpentuja! Tässä kuvia Brandosta, 11 vkoa. Myös Brandon "isoveli" Miles on kuvissa ja tietysti Väinö!

Käytiin myös Veetiä (Coton de tulear) katsomassa, mutta silloin unohtui kamera kotiin.

Väinö on niin komia poika! Ajatella, että kohta on syntymäpäivät - 1 vuotta!!!
Hieman jukuripää Väinö on ja kouluttamista on paljon. Ainakin tuo vetäminen täytyy saada loppumaan.

Meillä rakennetaan juuri aitaa kotipihalle. Ihanaa, kun kohta voidaan oleskella pihalla aivan huoletta ja voidaan pyytää kavereitakin leikkimään.

Blaeh, tylsää...

Hei vaan, pitkästä aikaa!

Eipä tässä kummempia ole viime aikoina tapahtunut, joten nyt vain muutamia posekuvia...





Niin ja Väinö on viimeinkin alkanut nostaa jalkaansa =D Hieman huterasti tosin, mutta...



- laura

Kun ollut oikein tyhmä päivä, on kiva tulla kotiin ja tietää, että siellä on joku joka odottaa!

Täytyi vielä lisätä tämä profiilikuva Väinöstä - on hän niin komea poika!
On huvittavaa huomata, että Väinö osaa poseerata. Ei tarvitse kummemmin houkutella häntä kuviin!

terkuin taas,
Aila

Earth Hour 2009

Eli tällainen herkkä hetki oli lauantaina 28.3.2009. Hämäryys ei Väinöä haitannut, mutta monet kynttilät lämmittivät kovasti ja tietysti Väinölle tuli kuuma!!!

terkuin, Aila

Väinön viikonloppu-puuhastelua

Viikonloppuisin on aikaa tavata kavereita. Niinpä Väinökin on tapaillut tyttöystäviiän Annia ja Mollia. Anni on kultainennoutaja ja Molli berninpaimenkoira. Mollista olemmekin jo aiemmin kertoneet.
Tässä kuvia Väinöstä ja Annista. Valitettavasti Mollista ei nyt olekaan kuvia, kun Väinö oli koko ajan "niin aktiivinen" ...

Sää oli kerrassaan upea - kyllä kelpasi peuhata!



Kaverukset leikkivät!







Enkös olekin komea!

terkuin, Aila

Home alone 5

Viimeinen päivä Väinön kanssa kaksin! Tai no, olenhan nyt päivän koulussa, mutta illalla sitten olemme kaksin ja odottelemme, että perhe saapuu kotiin alkuyön tunteina. Ajattelin, että yritän touhuta mahdollisimman paljon, niin Väinö ei sitten ehkä aavista tuloa ja ala stressata. Joku väsyttävä lenkki voisi myös toimia hyvin ;) Eilen Väinöstä huomasi taas, että se jo odottelee kaikkia kotiin, joten odotan innolla iltaa, kun saan nähdä sen onnen!

Tänä aamuna huomasin, että Väinö oli jo tottunut hiihtoloman aikatauluihin... kun puoli kuusi menin laittamaan sille ruokaa, se hädin tuskin viitsi edes nousta katsomaan, mitä teen. Kun se tajusi, mistä on kyse, se katseli minua ja jälleen melkein kuulin sen puhuvan: "Nainen, tiedätkö yhtään mitä kello on. Ei vielä ole aika". Koirien (ja miksei ihmistenkin) kanssahan pitäisi pitää kiinni rutiineista, mutta haloo, olisinko muka loman aikana noussut puoli kuudelta antamaan ruokaa... huh, tuskinpa vain.

Huomenna menenkin sitten jo taas omaan kotiini, ja nyt jo on ikävä Väinöä. Meillä on ollut kertakaikkisen ihana hiihtoloma yhdessä!

Home alone 4

Nyt alkaa viikko olla jo lopuillaan. Vielä huominen ja sitten on jälleen paluu arkeen... Väinön arki alkaa tosin vasta tiistaina, koska perhe tulee kotiin myöhään maanantai-iltana. ;)

Mulla ei ole enää mitään mielikuvaa siitä, mitä teimme Väinön kanssa torstaina, joten enpä kerro siitä mitään. Minullako muka hatara pää, ehei...

Eilen illalla lähdimme Väinön kanssa kyläilemään ystäväni luokse. Nurkkien nuuhkimisen jälkeen se jopa suostui rauhottuakin ja käydä pötköttämään jalkoihimme. Mukaan olin ottanut sille puruluun ja kun annoin sen, se juoksi sen kanssa olohuoneeseen! Kotona se tekee aivan samaa, mutta siellä tilanne on hieman eri, kun yleensä sitten menemme myös mukaan olohuoneeseen ja olemme antaneet luun keittiössä, joka on olohuoneen vieressä. Ystäväni luona annoin luun kuitenkin ystäväni huoneessa, joka on AIVAN eri päässä taloa kuin olohuone. Väinöllä on siis selkeästi olohuonevaisto.

Yhden valtaisan vaahtokarkin Väinö päätti myös pistää poskeensa. Ensimmäisellä kerralla, kun se otti herkun suuhun, sain sen vielä pois siltä ja heitin namun roskiin. Hetken kuluttua Väinö kuitenkin syöksyi roskikselle, nappasi namin suuhun ja nielaisi sen ennen kuin ehdin edes nousta tuolilta seisomaan. Taisi poika taas tietää, mikä on kiellettyä...

No, kuten sanoin, kyllä Väinö sitten lopulta rauhottui. Mutta kun telkkarissa yhtäkkiä nainen alkoi kiljua, Väinö päätti haukahtaa oikein kunnolla. Se on aina jännittävää kuulla, kun Väinö haukkuu, koska sitä tapahtuu niin harvoin, että on vaikea tietää, miltä se milloinkin äänenmurroksensa kanssa kuulostaa! Rauhoittelin Väinöä sitten ja kerroin ystävällenikin, että yleensä Väinö ei kyllä hauku. Ja siinä vaiheessa Väinö päätti tietenkin taas kertoa oman mielipiteensä asiasta ja se juoksi eteisten oville (talossa siis kaksi sisäänkäytiä) ja alkoi haukkua... Että niin, ei meidän koira muka hauku.

Tänään aamupäivällä kävimme viemässä veljeni Tuomaksen treenikämpälle. Väinö oli niin onnellinen, kun oli joku tuttu henkilö paijaamassa autossa! Vaikkakin pääsääntöisesti olen tehnyt niin, että päivän pisin lenkki on iltapäivisin, menimme suoraan Rajasaareen. Helpompihan se on mennä silloin, kun on jo liikkeellä muutenkin.

Ensin ajattelin, että koko Rajasaari-reissu on täysi fiasko! Heti portilla joku koira käy Väinön kimppuun oikein kunnolla! Toinen koira piti mennä erottamaan Väinöstä ihmisvoimin. Ja vaikkakin on totta, että Väinön on hyvä oppia, etteivät kaikki koirat ole mukavia ja Väinön on myös opittava pitämään puoliaan, on minusta silti epäreilua, että jotkut ihmiset antavat koiransa tuollalailla kiusata toisia! Se olin nimittäin minä, joka sen toisen koiran siitä siirsi pois, vaikka senkin omistaja oli kyllä aivan vieressä...

Nojoo, jatkoimme sitten saaren kiertämistä ja menimme jäälle, kun siellä oli paljon muitakin koiria. Ja ette kuulkaas usko, taas joku-mikälie-koira käy Väinön kimppuun!!! Ja taas minä menin erottamaan ne, kun Väinö raukka itkee ja vinkuu maassa! Voi että mua raivostutti siinä vaiheessa! Muutenkin Väinö sai useilta koirilta epämääräistä murinaa. :( Lopulta Väinö vain kulki takanani eikä uskaltanut mennä tutustumaan keneenkään.

Tähän väliin on kuitenkin syytä mainita, ettei Väinö todellakaan ollut ainoa, joka sai kyytiä... useat koirat tappelivat siellä ja useampaan kertaankin. Ja vaikka en mikään koiraviisas olekaan, näin kyllä, ettei siinä aina ollut todellakaan kyse leikistä.

Päätimme Väinön kanssa kulkea sitten keskenämme. Väinö onneksi kyllä viihtyy yksinäänkin (tai siis minun kanssa) ihan hyvin. Nytkin se innoissaan juoksi mäkiä ylös ja alas ja sitten aina luokseni ja taas pois. Saaren toisella puolella tapasimme pikaisesti nuoren labbiksen (olikohan sen nimi Max... hatara pää, pahoittelen), jonka kanssa Väinö sai leikkiä vähän aikaa. Valitettavasti he olivat kuitenkin jo lähdössä ja siksi leikki jäi lyhyeksi. Mutta Väinön onneksi saimme kuulla, että labbis asuu aivan lähellämme, eli kenties näemme sitä vielä jatkossa!

Tapaus piristi minua sen verran, että päätin, että yritämme Väinön kanssa vielä uudestaan kavereiden etsimistä jäältä. Tällä kertaa kukaan ei rähinöinyt Väinölle, mutta Väinö oli yhä kovin varautunut. Kun kavereita ei vieläkään näkynyt, kiersimme saaren taas keskenämme. Kolmas kerta jäällä olikin sitten aivan täyspotti! 11-kuinen valkoinen länsiylämaanterrieri Pilvi leikki Väinön kanssa aivan innoissaan, huolimatta siitä että se oli ehkä noin viidesosa Väinön kokoinen :D Vauhtia sillä kyllä riitti eikä Väinö saanut sitä hippaleikissä kiinni kai kertaakaan.

En tahdo syyllistää ketään, mutta huomasinpahan vain, että kun eräs ihmisjoukkio koirineen poistui saarelta, tappelut vähenivät ja jäljelle jääneet koirat vain leikkivät. Tiedä sitten, mistä johtui...

Nyt Väinö taas nukkuu, mitäpä muutakaan ;)

Home alone 3

Tänään Väinö tuli herättämään minut vasta seitsemältä (eilen herätys siis oli jo kuudelta...). Kun se ensimmäisen kerran löi tassunsa sängylle, esitin yhä nukkuvaa, koska luulin kellon olevan jotakin hävyttömän aikaista. Esitykselläni ei ollut vaikutusta vaan Väinö nosti koko etuvartalonsa sängylle ja nuolaisi minua suoraan naamaan! Ihanaa, naamapesukin hoidettu heti alkuunsa pois alta ;)

Rapsuttelin sitä siinä sitten ja elättelin toiveita, ettei sillä olisi vielä kiire ulos. Väinö on kuitenkin oppinut, että jos mitään ei tapahdu, se menee tepastelemaan "pissapapereille" eli olohuoneen sanomalehdille, joille se pienempänä lorotteli aina tarpeen tullen. Nykyisin Väinö ei kyllä pissaile sisään, mutta paperit on vielä varmuudeksi jätetty paikoilleen, että vahingon sattuessa ei parketti aivan mene pilalle. Kuitenkin, aina kun Väinö haluaa huomiota se menee papereille kuin uhoamaan, että "Nyt minä sitten pissaan!" Ja tänä aamuna se myös suuntasi nenunsa papereita kohti...

Noh, keräsin itseni sitten ylös sängystä, mutta kappas vain... ei Väinöllä ollut todellakaan kiire ulos vaan nyt oli kyse juurikin siitä, että herra kaipasi huomiota! Niin ja tietenkin varmisti, etten myöhästy koulusta.. Väinö kun ei oikein voi ymmärtää sitä, että nyt on loma ;) Kun ulos ei ollut kiire, makoilimme Väinön kanssa yhdessä eteisen lattialla ja silittelin sitä. Jos se osaisi kehrätä kuin kissa, nyt olisi kuulunut kunnon surinaa.

Päivälenkin teimme taas metsään ja Väinö sai juosta vapaana. Koirapuistossakin kävimme, mutta harmiksemme siellä oli vain yksi koira ja sekin hieman pelkäsi Väinöä. Kovasti haukkui ja "yllytti" leikkimään, mutta sitten kun Väinö lähti juoksemaan perässä, koirarukka itki ja vinkui, vaikkei Väinö siis edes saanut sitä kiinni. Otimmekin sitten vähän etäisyyttä siihen, mutta toinen vain halusi leikkiä, niin minkäs teet... Lopulta koirat kyllä löysivätkin yhteisen sävelen ja riehuivat ihan nätisti.

Väinö on jo alkanut tottua siihen, että perhe on poissa. Ei se enää juurikaan täällä ikävöi tai odottele heitä illansuussa. Minä sen sijaan hieman ikävöin muita, koska tuntuu siltä, ettei minulla yksin riitä hellyyttä ja huomiota annettavaksi Väinölle niin paljoa kuin se haluaisi ja tarvitsisi.

Valitettavasti ei uusia kuvia tältä päivältä, joten laitan nyt vanhaa kuvaa peliin =) Nämä siis otettu syksyllä ja leikkikaverina on Miles. Hassua, että Väinö on ollut noin pieni.. nykyisin se on jo Milesin kokoinen :)





- laura

Home alone 2

Tänään kävimme tutustumassa Väinön kanssa Sipoon koirametsään. Väinöllehän kyllä kelpaisi lähimetsätkin, mutta ulkoiluttaja alkaa olla kyllästynyt vanhoihin reitteihin...



Koirametsä oli todella rauhallinen paikka. Tokihan hiihtoloma ja aamupäivä vaikuttivat asiaan, mutta kuitenkin.. Oli hieman vaikea tietää, mihin metsä loppuu (aluetta kun ei ole aidattu) ja niinpä me yhdessä vaiheessa käveltiinkin taas autotiellä. Tapasimme metsässä vain kaksi koiraa, mutta uskokaa tai älkää, toinen niistä oli berni!! 10-vuotias narttu ei tosin oikein jaksanut Väinöstä piitata ;)



Tänään perheikävä ei ole vielä iskenyt Väinöön, mutta luulen, että illalla Väinö alkaa taas odottaa kotiintulijoita. Ikkunamies ja isoäiti onneksi piristivät tänään Väinön päivää huimasti =)



- laura

Home alone 1

Hiihtoloma on virallisesti täällä etelässä nyt käynnissä, mikä johtikin sitten siihen, että perhe lähti vieläkin etelämpään lomailemaan. Jäimmekin siis Väinön kanssa kaksin lomailemaan tänne pakkassäähän.

Kuskasimme Väinön kanssa perheen lentokentälle ja voi kuulkaa, jos olisitte nähneet, miltä Väinö näytti kotimatkalla, kun suurin osa poppoosta oli jäänyt pois kyydistä... se oli kuin maansa myynyt mies!

Kotona se piristyi kyllä, kun pääsi ulos juoksemaan vapaana ja tapasi vielä nopeasti Suku-labbiksenkin. Iltapäivällä teimme kahden tunnin ulkoilurupeaman, joka sisälsi metsässä juoksua, kaupunkikävelyä, koulutusta (Väinö on äärimmäisen kovassa koulutuksen tarpeessa.. sillä on miltei kaikki opit unohtuneet ja monet opit vielä oppimattakin!) ja koirapuistossa leikkimistä. Ihana Milo (7 kk) leikki Väinön kanssa aivan täysiä, ja kotona Väinöä sitten jostain kumman syystä taas nukuttikin ;)

Nyt illalla Väinö ymmärsi, ettei kaikki ole aivan normaalisti. Kuin ajantajun ymmärtäneenä se meni tuhisemaan eteisen ovelle. Melkein kuulin sen sanovan: "Nyt olisi jo aika tulla kotiin!" Seuraavaksi se meni olohuoneen ikkunan luokse tuijottelemaan ulos, eikä suostunut siirtyä siitä mihinkään.

Huomenna menemme Väinön kanssa moikkaamaan isoäitiä, toivottavasti se piristäisi koirarukkaa! Ja huomennahan on muuten Väinön nimipäiväkin ;)

Jotta ei jää tämä merkintä aivan kuvattomaksi, lisään tähän kuvan, joka tosin kyllä otettiin jo viime perjantaina =)



- laura


ps. ihan vain sen kunniaksi, että lunta on maassa ja hiihtolomalla voi kerrankin hiihtää, tein uuden talvisemman ulkoasun tänne =)

Ystävänpäivätoivotus

Hyvää ystävänpäivää kaikille! <3


(klikkaa kuvaa nähdäksesi sen oikeassa koossa)

Treffit Mollin kanssa

Voi että kuulkaas, Väinö on saanut uuden kaverin! Ihana Molli-neiti (10 kk) hurmasi Väinön alta aikayksikön! Mutta eivätpä nämä kuvat kai muita selityksiä kaipaa...









Ja pusu vielä lopuksi!



Tässä vielä pari kuvaa erään päivän kuvaushetkestä. Se, mihin tämän kuvasarjan yhtä kuvaa käytettiin, selvinnee lauantaina ;)







- laura