ISO postaus

Hmfp... hieman TAAS jäänyt tämä blogi. Kummasti vain työt ja kaikki muu turha tuntuvat menevän tämän edelle enemmänkin kuin useasti. Siispä nyt aivan valtaisa postaus!! (inspiraatiosta tietenkin kiitos Väpsyn veljen, Arthurin, omistajaperheelle)

Tähän alkuun nyt lisää kuvia ensilumesta, eli tähän mennessä vielä siitä ainoasta kunnon lumesta mitä täälläpäin on nähty.




Mmm, linnunruokaa...

Kun en enää innostu ensilumesta, tiedän tulleeni vanhaksi.
- Claudia "Lady Bird" Johnson

Noh, Väinö ei ainakaan ole vanha...



Nenussa lunta


Pikkujouluihin (7.12.) mennessä lumi oli tyystin poissa. Se ei kuitenkaan hidastanut vauhtia Pääkaupunkiseudun sveitsinpaimenkoirien pikkujoulujuhlassa Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksessa.


Väinö jonon ensimmäisenä


Ja nyt jahtaajana




Väinö keskellä


Nyt vähän väsyttää!


Joulu oli jännittävä. Väinö selvästi vaistosi, että kaikki ei ollut aivan kuten yleensä. Äiti hössötti ja vieraille mentiin ja vieraita tuli meille. Ja miksi muutkin kuin minä, repivät paketteja auki, pohti Väinö aattoiltana.


Väinö joulupöydän alla

Väinö sai pukilta kolme pakettia, jotka repi riemuissaan auki. Alkuvaiheessa kylläkin paperi vaikuttikin sitten paljon mieluisammalta kuin itse lahjat, vaikkakin yhdestäkin paketista paljastui suuri säkillinen Väinön lempipurukenkiä.







Joulupäivänä isoäidin luona muutoin jo melko sisäsiisti Väinö päätti osoittaa mieltään, kun häntä ei monista yrityksistään huolimatta päästetty keittiöön... pisuhan se sinne lirautettiin tv-huoneen matolle.


Joulun välipäivinä päätettiin käydä tutustumassa koirien ulkoilualueeseen Rajasaaressa. Paikka oli ihana ja Väinö sai taas ison liutan uusia kavereita. Mutta saari kun oli, vettä löytyi aivan läheltä ja tunnetustihan Väinö rakastaa vettä: on siitä kovin kiinnostunut, mutta ei kylläkään pidä uimisesta.


Väinö autossa uuden penkinsuojuksen kanssa



Suolainen merivesi maistui ilmeisestikin hyvältä, kun sitä piti päästä litkimään. Myös rannan tuntumassa ollut jääpeite oli kertakaikkisen mielenkiintoinen, vaikkakin liukas. Tässä vaiheessa jo meillä "järkevillä" ihmisillä soi herätyskellot ja yritimme saada Väinön kiinnostumaan jään ja veden sijasta jälleen muihin koiriin.



Turha oli sekin yritys, sillä rantaviivaa kulkiessamme jäälle oli taas päästävä... tässä kohdin tosin oli syvempää ja jää ei ollutkaan niin kestävää!

*KRÄKS-PLÄTS*



Onneksi kallio ei ollut jyrkkä eikä liukas vaan Väinö pääsi sieltä nopeasti nousemaan ylös. Ja nopeasti se kyllä nousikin! Kolmesti se itseään yritti pörhistellä kuivaksi, eipä tainnut kylmä merivesi oikein tuntua kivalta...





Vaikkakin Väinöllä ehkä on paksu nahka, ajattelimme ettei nyt riskeerata mitään antamalla sen jäätyä, joten suuntasimme kuonomme pikkuhiljaa kohti autoa. Autossa Väinö-raukka nuoleskeli tassujaan, että ehkäpä ne vähän kylmiltä sitten tuntuivat... (tuona päivänä oli pakkasta, joten turkki todella lähti jäätymään)


Lopuksi vielä jouluntoivotukset kaikille, jotka sattuvat lukemaan!



Niin ja... pahoittelut, että tulevat vähän myöhässä ;) Uskokaa tai älkää niin "virallisesti" kortit lähetettiin kyllä ajoissa =)


- laura

Ensilumi

Saapuipa se lumi kaikista epäilyistäni huolimatta Helsinkiinkin asti! Väinö on ollut kovin kiinnostunut lumesta. Se on saanut samankaltaisia "kohtauksia" kuin veden äärellä: pyörii ja hyörii kuin mielipuoli, innoissaan silti. Jopa vastaantulleen tarpojan taputtelut ja silittelyt jäivät kakkoseksi, kun Väinön täytyi jo jatkaa lumen tutkimista (niin siitäkin huolimatta, että siinä vaiheessa oltiin ulkoiltu jo kolme varttia).

Koirapuistoonkin Väinö pääsi tänään Pekan kanssa. Lumipyrystä huolimatta siellä oli useitakin Väinön kavereita, mm. jo aikaisemminkin blogissa mainittu Miles sekä suhteellisen uusi tuttavuus, Väpän "tyttöystävä", kultainennoutaja Anni (6 kk). Olemme nyt aika ahkerasti käyneet Väinön kanssa koirapuistossa, kun se siellä olostaan kerran niin kovasti nauttii. Tahtovathan lapsetkin aina puistoihin...

Ja kuten lapset, Väinökin rakastaa syödä lunta :)

Tässä nyt pari kuvaa Väpästä vielä siinä vaiheessa, kun lunta oli aika vähän... Myöhemminhän Väinön vatsa oikeastaan hilasi lumen pintaa, kun lunta tännepäin Helsinkiä ainakin kertyi montakin senttiä. (Lumi oli huomattavasti kuvaajaa kiinnostavampaa eli poseerauskuvat olivat todella kiven alla, ja sinne jäivätkin)










- laura

PS. Väinö täyttää 5 kk tänään, 24.11.2008 =)

Kuvapostaus

Hohhoh, onpas taas vähän unohtunut kirjoittelu... siksipä nyt tiedossa valtava kuvapostaus!!

Kuulumisista noin muuten niin Väinöhän on nyt aloittanut pentukoulun, ja hyvin on sujunut! Kotonakin on sitten yritetty muistaa harjoitella ja etenkin luopuminen sujuu jo aika hyvin (ainakin perusnamuilla, lihapullilla se on hieman hankalampaa).

Nyt kuitenkin pikemmittä puheitta kuvien pariin!




Ennen veneen talvikuntoon panemista kävimme vielä hieman purjehtimassa. Väinö rentoutuu veneessä täysin, mitä nyt välillä intoutuu nousemaan laitaa vasten, jos seilailemme lähellä rantaa (kuten on ehkä jo aikaisemmin todettu, Väinö rakastaa huomiota ja yrittääkin siis saada sitä kaikilta ja kaikkialla, myös veneessä ollessaan rannalla olevilta).





Väinön hampaat ovat vaihtuneet hyvään tahtiin ja siinä samalla näykkiminenkin on vähentynyt. Kaikki puruluut sun muut kyllä siltikin maistuvat edelleen. Stockmannin Hulluilta Päiviltä ostetut purukengät ovat Väinön suurinta herkkua! Kun se yhden saa, se keskittyy siihen jopa tunnin ajan eikä piittää mistään muusta. Päivä siinä ehkä sitten vierähtää ja sitten ei olekaan kuin kengän pohja tms. jäljellä.



Romeon kanssa Väinö tulee nykyisin toimeen aivan loistavasti. Alussahan Väinö ei oikein pitänyt Romeosta, se haukkui sille ja yritti työntää pois. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut, tai oikeastaan kääntynyt hieman päälaelleen. Väinö ei juurikaan huomioi Romeota, kun taas Romeo on oikein kunnolla alkanut kiusata Väinöä! Esimerkiksi, se menee syömään Väinön luita tai leluja (yleensä kun näin käy, Väinö kävelee tavaransa luo ja nappaa sen Romeon edestä, vaikkakin hylkää tavaran myöhemmin. Väinö tietää, mikä on hänen oma!) tai sitten kun Väinö nukkuu, Romeo menee kävelemään Väpän tassujen päältä tai yrittää näykkästä nenusta.




tässä Väinö katselee sorsia






Noniin siinä kaikki tältä erää! Täytyypä yrittää muistaa kirjoitella hieman useammin...

Ainiin ja vielä tämä sydämet sulattava kuva:




- laura

Syntymäpäiviä

Kappas, kappas, onkin aika taas vierähtänyt hurjan nopeasti! Paljon on kuitenkin tässä jo ehtinyt tapahtuakin...

Toissapäivänä, keskiviikkona 24.9., Väinö täytti 3 kuukautta! Se on nyt siis ¼-vuotias =). "Lahjaksi" Väinöltä vietiin yksi ateria eli nyt se saa vain kolme ateriaa päivässä, oh-no! Heti ruoan jälkeen Väinö koluaakin kaikki nurkat ikään kuin etsien lisää ruokaa, mutta uskokaa tai älkää, niin kyllä se ihan tosissaan saa ohjeistetun määrän sapuskaa.


"Voisiko tuon syödä?" Romeo Väinön ruokakupissa.

Myös rokotuksia käytiin hakemassa tuossa jokin aika sitten (12 vk:n rokotukset) ja enää muutamat viikot niin tulee lisää rokotuksia ja sitten suuntaamme Meilahteen, Rajasaaren koirapuistoon, riehumaan! Rokotuksenanto sujui loistavasti, vaikka sekä allekirjoittanut että perheen äiti olivat sitä kotona ennalta jännittäneet. Sopivasti kun tarjosi ahneelle Väinölle namipaloja, se ei huomannut lainkaan pistosta. Huh!

Pentukouluun pääsyäkin tässä jo kovasti odotellaan... ei nimittäin esimerkiksi tuo luoksetulo oikein onnistu vielä... naapureiden pihat kun ovat niin kovin mielenkiintoisia! Tassunanto sen sijaan on alkanut jo sujua, ehkä vähän liiankin hyvin, kun Väinö tahtoo sitä tarjota pyytämättäkin. Tiukkoina ollaan kuitenkin yritetty pysyä eli nannaa tulee vasta, kun Väinö toimii pyynnöstä (vaikkakin onhan se mukava unelmoida, että se muka lukisi ajatuksiamme..).



Vesi kiehtoo Väinöä kovasti. Kun kävelemme Vantaanjoen viertä, Väinö näyttää aina kovasti siltä, että olisi valmiina hyppäämään uimaan. Odottelemmekin nyt niin innolla kesää ja mökkireissua, että tilasimme PetNetStoresta vesilelusetin Väinölle. Onpahan sitten valmiina odottamassa, jos vaikka keväällä lämpimät säät pääsevät yllättämään. Koska uintikeikkoja ei kuitenkaan olla vielä pystytty toteuttamaan, olemme antaneet Väinön tutustua veteen pihalla vesiletkun ja kastelukannun avulla.




Kuten kaikki on myös serkkutyttö kovin ihastunut Väinöön. Niinpä kun serkun synttäripäivä tuli, päätimme paketoida lahjan oikein upeaan, persoonalliseen pakettiin. Eikä tarvittu muuta kuin valmislaatikko, tulostettu kuva Väinöstä ja hieman kontaktimuovia. Täytyy myöntää, että yksinkertaisuudessaan laatikko oli meidänkin mielestä niin viehättävä, ettei siitä edes meinannut raaskia luopua.




- laura

Väinöstäkö laivakoira?

Perheemme harrastuksiin kuuluu purjehtiminen. Niinpä ajattelimme, että Väinönkin on aika kokeilla tuota jaloa harrastusta. Ajattelimme, että ensin käymme tutustumassa veneeseen ja pelastusliiveihin ja vasta sitten on itse purjehduksen vuoro.

Väinö oli veneestä ihmeissään, mutta oikein reipas. Valitettavasti sunnuntaiksi ajateltu purjehdus kuitenkin peruuntui. Tuuli ei ollut mitenkään hälyttävän kova, mutta sää erittäin kylmä. Pelkäsimme, että Väinö vilustuisi ja niinpä me ”arkajalat” (= Väinö ja perheen emäntä) päätimme jäädä kotiin. Toivotaan, että vielä tänä syksynä tulee mukavia ja LÄMPIMIÄ säitä!

Tässä kuva Väinön sunnuntain lepohetkestä!

Väinö on saanut uuden kaverin; Miles 9 kk. Heistä tuli heti mitä parhaimmat kaverukset, vaikka aika rajusti leikkivätkin.

- Aila

Pelottavia asioita

Nyt vain lyhykäinen merkintä, kun ei uusia kuviakaan oikeastaan ole julkaistavaksi.

Kävimme punnitsemassa Väinön ja jälleen kerran painoa oli tullut onnistuneesti lisää (minkä tosin tiesimmekin, koska huomaahan sen nostellessa...). 9 kg on nyt saavutettu!

Sää on tänään ollut aivan kamala, sadetta sadetta sadetta. Hetkeksi kun sade hieman laantui, päätimme Väinön kanssa suunnata taas metsäpolulle. Kuitenkin kuljettuamme jonkin matka, sade pääsi yllättämään ja kunnolla. Täydellinen rankkasade, kun ei meinannut eteensä edes nähdä. Lisäksi ukkonen hieman jyrisi, mikä oli Pikku-Väinämöisestämme pelottavaa. Pelottavammaksi tilanne kuitenkin meni, kun taivaalta alkoi ropista rakeita. Tässä vaiheessa Väinö asettui jalkojeni väliin suojaan. Myöskin syvä lätäkkö oli pelottava, mutta senkin ongelman Väinö ratkaisi nerokkuudellaan eli kiersi lätäkön pusikon kautta.

Hitaasti, mutta koko ajan varmemmin, Väinö alkaa tutustua uusiin kavereihinsa: Brunoon, Niiloon, Paavoon ja muihin lähialueen "turvakoiriin". Häntä vispaa joka kerta täysillä!

- laura

Uudet kujeet

Väinön outo vatsatoiminta vain jatkui ja veimme sen lopulta lääkärin luo, ihan vain varmistaaksemme, ettei kyseessä varmasti ole mitään vakavaa. Lääkäri totesi Väinöllä suolistotulehduksen ja määräsi Väinölle antibioottikuurin sekä vatsan toimintaa tasoittavaa litkua. Ahne kun on, Väinö on ottanut lääkkeet kiltisti. Tervehtymiseen kuuluva "paastoruokavalio" sai Väinön pissimään hieman sisälle, mutta nyt on sekä rakon että masun toiminta normalisoitunut ja kauniit kiinteät pökäleet koristavat pihaamme. (Lisäksi mainittakoon, että lääkärissä saimme kuulla, että Väinö on onnistuneesti lihonut)

Niin ja kranttuilu ruuan suhteen loppui välittömästi, kun aloimme antaa sille ruokaa ilman liotusta!

Väinö on myös saanut kokea paljon muita uusia asioita. Tiistaina kävimme tervehtimässä isoäitiä ja torstaina ajoimme Espooseen moikkaamaan Ailan työkavereita. Väinö hurmasi jälleen molemmilla kerroilla kaikki.

Muutenkin autoilu on alkanut nyt sujua: Väinö ei pelkää autossa lainkaan vaan osaa jo jopa rentoutua (=nukkua). Väinön paikka meidän autossa on pelkääjän jaloissa. Nätisti se oli siinä myös silloin, kun Väinö matkasi kahden kesken kuskin kanssa. Hyvin siis menee!



Pikkuhiljaa Väinö alkaa myös havainnoida ympäröivää maailmaa. Se tajuaa katsella, kun muita koiria kulkee ohi ja myös yhä useammat äänet (linnut, juna, lapset...) kiinnittävät sen huomion. Vaikka olemmekin ylpeitä ja onnellisia Väinön kehityksestä, on se myös tuonut lisähaasteita. Kaikki paitsi omistaja on mielenkiintoista ja nimeään tai mitään muitakaan harjoiteltuja käskyjä se ei ota kuuleviin korviinsa. Tietysti oli todella optimistista odottaa, että se niitä vielä oikeasti osaisikaan, mutta kyllähän se järkytti, kun Väinö ensi kertaa jätti omistajan äänen huomiotta.

Tämän edellä mainitun seikan vuoksi olemmekin nyt alkaneet kunnolla totuttaa Väinöä pantaan ja hihnaan. Panta kutittaa edelleen, mutta hihnassa se kulkee jo ihan keskikertaisen hyvin (niin, kohta se aloittaa tietenkin vetämisen...). Mutta koska hihnassa kulkeminen jo sujuu jotenkuten, pääsi Väinö tänään hieman pidemmälle lenkille! Ihania uusia hajuja oli kaikkialla, mutta edelleen Väinö arastelee tehdä tarpeitaan minnekään muualle kuin kotipihaan.

Olemme huomanneet, että kovin sosiaalinen Väinö kyllä on, kuten bernille onkin sopivaa. Se seurasi mielellään, kun Aila ja Mamma tekivät omenoista hilloa, tai kun Mamma siisti pihaa. Myös kun Aila lakaisi pihaa, oli Väinö mukana, mutta silloin se tosin halusi vain leikkiä harjan kanssa.



Pihakiveystä on kuitenkin viime aikoina pitänyt lakaista tavallista enemmän, sillä Väinö on keksinyt uuden harrastuksen: kuopan kaivamisen. Kukkien vieressä kun sattui olemaan sopiva tyhjä paikka, Väinö alkoi kaivaa siihen mukavaa kuoppaa. Hetken kaivettuaan se aina lösähti kuoppaan makaamaan ja jatkoi sitten taas hetken päästä. Mukavasti siinä multa lensi kiveykselle! (ja mukavasti näin sadesäällä Väinö on aivan multaisa läpikotaisin)



No tässä taas Väinön temmellyksistä tältä erää, katsotaan mihin elämä seuraavaksi vie =)

- laura

Metsäretki

Eilen Väinö pääsi ensimmäistä kertaa metsään! Menimme päiväsaikaan ihan tarkoituksella, jotta siellä ei olisi kauheasti muita koiria (Väinöä ei vielä olla rokotettu), mutta kyllä siellä muuten kaikkea jännittävää oli! Pudonneet oksat ja kaatuneet puut olivat kivoja ylitettäviä ja niitä sai myös pureskella vapaasti.



Muutenkin kaikki mahdollinen on nyt alkanut maistua... ei siis enää ainoastaan omistajien sormet ja yöpaidan helmat vaan myös kukkaruukun multa ja kaikki maa-aines ylipäätään on suurta nannaa Väinön mielestä.





Eilen Väinö pääsi myös käymään Mamman luona, kokeilemaan autoilua ja pari vierastakin kävi. Aika rankka päivä vauvalle, mutta tänään ollaankin sitten otettu ihan rauhallisesti, ollaan hengailtu vain kotosalla ja kotipihalla. Hieman totuteltiin sisällä pantaan ja hihnaan (joka myös maistuu hyvältä) , mutta muuten Väinön päivä on kulunut lähinnä nukkuessa.

Ruoka ei ole maistunut kauheasti ja uloste on ollut löysää nyt ensimmäisinä päivinä. Huolestuimme jo hieman, mutta soitto kasvattajalle kevensi mieltä: myös muut pentueen pennut ovat kranttuilleet ruoan suhteen ja löysävatsaisuus sen sijaan on voinut johtua siitä, että pennut olivat kasvattajan luona napanneet pihamaalta salaa luumuja ja popsineet niitä.. ihmekös, että menee masu sekaisin. No joka tapauksessa, tänään tavaran laatu on ollut jo paranemaan päin, että eiköhän tämä tästä.

Ihana komistus tuo Väinö kyllä joka tapauksessa on! Eikä mikään ihan tyhmäkään: tänään se katsoi minua kuin hullua, kun avasin ulko-oven, vaikka ulkona satoi kuin saavista kaatamalla =) Hieman oli houkuttelemista, mutta kyllähän se sieltä sitten tuli ja teki pisut, mutta sitten vauhdilla sisään!



- laura