Uudet kujeet

Väinön outo vatsatoiminta vain jatkui ja veimme sen lopulta lääkärin luo, ihan vain varmistaaksemme, ettei kyseessä varmasti ole mitään vakavaa. Lääkäri totesi Väinöllä suolistotulehduksen ja määräsi Väinölle antibioottikuurin sekä vatsan toimintaa tasoittavaa litkua. Ahne kun on, Väinö on ottanut lääkkeet kiltisti. Tervehtymiseen kuuluva "paastoruokavalio" sai Väinön pissimään hieman sisälle, mutta nyt on sekä rakon että masun toiminta normalisoitunut ja kauniit kiinteät pökäleet koristavat pihaamme. (Lisäksi mainittakoon, että lääkärissä saimme kuulla, että Väinö on onnistuneesti lihonut)

Niin ja kranttuilu ruuan suhteen loppui välittömästi, kun aloimme antaa sille ruokaa ilman liotusta!

Väinö on myös saanut kokea paljon muita uusia asioita. Tiistaina kävimme tervehtimässä isoäitiä ja torstaina ajoimme Espooseen moikkaamaan Ailan työkavereita. Väinö hurmasi jälleen molemmilla kerroilla kaikki.

Muutenkin autoilu on alkanut nyt sujua: Väinö ei pelkää autossa lainkaan vaan osaa jo jopa rentoutua (=nukkua). Väinön paikka meidän autossa on pelkääjän jaloissa. Nätisti se oli siinä myös silloin, kun Väinö matkasi kahden kesken kuskin kanssa. Hyvin siis menee!



Pikkuhiljaa Väinö alkaa myös havainnoida ympäröivää maailmaa. Se tajuaa katsella, kun muita koiria kulkee ohi ja myös yhä useammat äänet (linnut, juna, lapset...) kiinnittävät sen huomion. Vaikka olemmekin ylpeitä ja onnellisia Väinön kehityksestä, on se myös tuonut lisähaasteita. Kaikki paitsi omistaja on mielenkiintoista ja nimeään tai mitään muitakaan harjoiteltuja käskyjä se ei ota kuuleviin korviinsa. Tietysti oli todella optimistista odottaa, että se niitä vielä oikeasti osaisikaan, mutta kyllähän se järkytti, kun Väinö ensi kertaa jätti omistajan äänen huomiotta.

Tämän edellä mainitun seikan vuoksi olemmekin nyt alkaneet kunnolla totuttaa Väinöä pantaan ja hihnaan. Panta kutittaa edelleen, mutta hihnassa se kulkee jo ihan keskikertaisen hyvin (niin, kohta se aloittaa tietenkin vetämisen...). Mutta koska hihnassa kulkeminen jo sujuu jotenkuten, pääsi Väinö tänään hieman pidemmälle lenkille! Ihania uusia hajuja oli kaikkialla, mutta edelleen Väinö arastelee tehdä tarpeitaan minnekään muualle kuin kotipihaan.

Olemme huomanneet, että kovin sosiaalinen Väinö kyllä on, kuten bernille onkin sopivaa. Se seurasi mielellään, kun Aila ja Mamma tekivät omenoista hilloa, tai kun Mamma siisti pihaa. Myös kun Aila lakaisi pihaa, oli Väinö mukana, mutta silloin se tosin halusi vain leikkiä harjan kanssa.



Pihakiveystä on kuitenkin viime aikoina pitänyt lakaista tavallista enemmän, sillä Väinö on keksinyt uuden harrastuksen: kuopan kaivamisen. Kukkien vieressä kun sattui olemaan sopiva tyhjä paikka, Väinö alkoi kaivaa siihen mukavaa kuoppaa. Hetken kaivettuaan se aina lösähti kuoppaan makaamaan ja jatkoi sitten taas hetken päästä. Mukavasti siinä multa lensi kiveykselle! (ja mukavasti näin sadesäällä Väinö on aivan multaisa läpikotaisin)



No tässä taas Väinön temmellyksistä tältä erää, katsotaan mihin elämä seuraavaksi vie =)

- laura