Nyt vain lyhykäinen merkintä, kun ei uusia kuviakaan oikeastaan ole julkaistavaksi.
Kävimme punnitsemassa Väinön ja jälleen kerran painoa oli tullut onnistuneesti lisää (minkä tosin tiesimmekin, koska huomaahan sen nostellessa...). 9 kg on nyt saavutettu!
Sää on tänään ollut aivan kamala, sadetta sadetta sadetta. Hetkeksi kun sade hieman laantui, päätimme Väinön kanssa suunnata taas metsäpolulle. Kuitenkin kuljettuamme jonkin matka, sade pääsi yllättämään ja kunnolla. Täydellinen rankkasade, kun ei meinannut eteensä edes nähdä. Lisäksi ukkonen hieman jyrisi, mikä oli Pikku-Väinämöisestämme pelottavaa. Pelottavammaksi tilanne kuitenkin meni, kun taivaalta alkoi ropista rakeita. Tässä vaiheessa Väinö asettui jalkojeni väliin suojaan. Myöskin syvä lätäkkö oli pelottava, mutta senkin ongelman Väinö ratkaisi nerokkuudellaan eli kiersi lätäkön pusikon kautta.
Hitaasti, mutta koko ajan varmemmin, Väinö alkaa tutustua uusiin kavereihinsa: Brunoon, Niiloon, Paavoon ja muihin lähialueen "turvakoiriin". Häntä vispaa joka kerta täysillä!
- laura
torstai 28. elokuuta 2008
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Uudet kujeet
Väinön outo vatsatoiminta vain jatkui ja veimme sen lopulta lääkärin luo, ihan vain varmistaaksemme, ettei kyseessä varmasti ole mitään vakavaa. Lääkäri totesi Väinöllä suolistotulehduksen ja määräsi Väinölle antibioottikuurin sekä vatsan toimintaa tasoittavaa litkua. Ahne kun on, Väinö on ottanut lääkkeet kiltisti. Tervehtymiseen kuuluva "paastoruokavalio" sai Väinön pissimään hieman sisälle, mutta nyt on sekä rakon että masun toiminta normalisoitunut ja kauniit kiinteät pökäleet koristavat pihaamme. (Lisäksi mainittakoon, että lääkärissä saimme kuulla, että Väinö on onnistuneesti lihonut)
Niin ja kranttuilu ruuan suhteen loppui välittömästi, kun aloimme antaa sille ruokaa ilman liotusta!
Väinö on myös saanut kokea paljon muita uusia asioita. Tiistaina kävimme tervehtimässä isoäitiä ja torstaina ajoimme Espooseen moikkaamaan Ailan työkavereita. Väinö hurmasi jälleen molemmilla kerroilla kaikki.
Muutenkin autoilu on alkanut nyt sujua: Väinö ei pelkää autossa lainkaan vaan osaa jo jopa rentoutua (=nukkua). Väinön paikka meidän autossa on pelkääjän jaloissa. Nätisti se oli siinä myös silloin, kun Väinö matkasi kahden kesken kuskin kanssa. Hyvin siis menee!
Pikkuhiljaa Väinö alkaa myös havainnoida ympäröivää maailmaa. Se tajuaa katsella, kun muita koiria kulkee ohi ja myös yhä useammat äänet (linnut, juna, lapset...) kiinnittävät sen huomion. Vaikka olemmekin ylpeitä ja onnellisia Väinön kehityksestä, on se myös tuonut lisähaasteita. Kaikki paitsi omistaja on mielenkiintoista ja nimeään tai mitään muitakaan harjoiteltuja käskyjä se ei ota kuuleviin korviinsa. Tietysti oli todella optimistista odottaa, että se niitä vielä oikeasti osaisikaan, mutta kyllähän se järkytti, kun Väinö ensi kertaa jätti omistajan äänen huomiotta.
Tämän edellä mainitun seikan vuoksi olemmekin nyt alkaneet kunnolla totuttaa Väinöä pantaan ja hihnaan. Panta kutittaa edelleen, mutta hihnassa se kulkee jo ihan keskikertaisen hyvin (niin, kohta se aloittaa tietenkin vetämisen...). Mutta koska hihnassa kulkeminen jo sujuu jotenkuten, pääsi Väinö tänään hieman pidemmälle lenkille! Ihania uusia hajuja oli kaikkialla, mutta edelleen Väinö arastelee tehdä tarpeitaan minnekään muualle kuin kotipihaan.
Olemme huomanneet, että kovin sosiaalinen Väinö kyllä on, kuten bernille onkin sopivaa. Se seurasi mielellään, kun Aila ja Mamma tekivät omenoista hilloa, tai kun Mamma siisti pihaa. Myös kun Aila lakaisi pihaa, oli Väinö mukana, mutta silloin se tosin halusi vain leikkiä harjan kanssa.
Pihakiveystä on kuitenkin viime aikoina pitänyt lakaista tavallista enemmän, sillä Väinö on keksinyt uuden harrastuksen: kuopan kaivamisen. Kukkien vieressä kun sattui olemaan sopiva tyhjä paikka, Väinö alkoi kaivaa siihen mukavaa kuoppaa. Hetken kaivettuaan se aina lösähti kuoppaan makaamaan ja jatkoi sitten taas hetken päästä. Mukavasti siinä multa lensi kiveykselle! (ja mukavasti näin sadesäällä Väinö on aivan multaisa läpikotaisin)
No tässä taas Väinön temmellyksistä tältä erää, katsotaan mihin elämä seuraavaksi vie =)
- laura
Niin ja kranttuilu ruuan suhteen loppui välittömästi, kun aloimme antaa sille ruokaa ilman liotusta!
Väinö on myös saanut kokea paljon muita uusia asioita. Tiistaina kävimme tervehtimässä isoäitiä ja torstaina ajoimme Espooseen moikkaamaan Ailan työkavereita. Väinö hurmasi jälleen molemmilla kerroilla kaikki.
Muutenkin autoilu on alkanut nyt sujua: Väinö ei pelkää autossa lainkaan vaan osaa jo jopa rentoutua (=nukkua). Väinön paikka meidän autossa on pelkääjän jaloissa. Nätisti se oli siinä myös silloin, kun Väinö matkasi kahden kesken kuskin kanssa. Hyvin siis menee!
Pikkuhiljaa Väinö alkaa myös havainnoida ympäröivää maailmaa. Se tajuaa katsella, kun muita koiria kulkee ohi ja myös yhä useammat äänet (linnut, juna, lapset...) kiinnittävät sen huomion. Vaikka olemmekin ylpeitä ja onnellisia Väinön kehityksestä, on se myös tuonut lisähaasteita. Kaikki paitsi omistaja on mielenkiintoista ja nimeään tai mitään muitakaan harjoiteltuja käskyjä se ei ota kuuleviin korviinsa. Tietysti oli todella optimistista odottaa, että se niitä vielä oikeasti osaisikaan, mutta kyllähän se järkytti, kun Väinö ensi kertaa jätti omistajan äänen huomiotta.
Tämän edellä mainitun seikan vuoksi olemmekin nyt alkaneet kunnolla totuttaa Väinöä pantaan ja hihnaan. Panta kutittaa edelleen, mutta hihnassa se kulkee jo ihan keskikertaisen hyvin (niin, kohta se aloittaa tietenkin vetämisen...). Mutta koska hihnassa kulkeminen jo sujuu jotenkuten, pääsi Väinö tänään hieman pidemmälle lenkille! Ihania uusia hajuja oli kaikkialla, mutta edelleen Väinö arastelee tehdä tarpeitaan minnekään muualle kuin kotipihaan.
Olemme huomanneet, että kovin sosiaalinen Väinö kyllä on, kuten bernille onkin sopivaa. Se seurasi mielellään, kun Aila ja Mamma tekivät omenoista hilloa, tai kun Mamma siisti pihaa. Myös kun Aila lakaisi pihaa, oli Väinö mukana, mutta silloin se tosin halusi vain leikkiä harjan kanssa.
Pihakiveystä on kuitenkin viime aikoina pitänyt lakaista tavallista enemmän, sillä Väinö on keksinyt uuden harrastuksen: kuopan kaivamisen. Kukkien vieressä kun sattui olemaan sopiva tyhjä paikka, Väinö alkoi kaivaa siihen mukavaa kuoppaa. Hetken kaivettuaan se aina lösähti kuoppaan makaamaan ja jatkoi sitten taas hetken päästä. Mukavasti siinä multa lensi kiveykselle! (ja mukavasti näin sadesäällä Väinö on aivan multaisa läpikotaisin)
No tässä taas Väinön temmellyksistä tältä erää, katsotaan mihin elämä seuraavaksi vie =)
- laura
tiistai 19. elokuuta 2008
Metsäretki
Eilen Väinö pääsi ensimmäistä kertaa metsään! Menimme päiväsaikaan ihan tarkoituksella, jotta siellä ei olisi kauheasti muita koiria (Väinöä ei vielä olla rokotettu), mutta kyllä siellä muuten kaikkea jännittävää oli! Pudonneet oksat ja kaatuneet puut olivat kivoja ylitettäviä ja niitä sai myös pureskella vapaasti.
Muutenkin kaikki mahdollinen on nyt alkanut maistua... ei siis enää ainoastaan omistajien sormet ja yöpaidan helmat vaan myös kukkaruukun multa ja kaikki maa-aines ylipäätään on suurta nannaa Väinön mielestä.
Eilen Väinö pääsi myös käymään Mamman luona, kokeilemaan autoilua ja pari vierastakin kävi. Aika rankka päivä vauvalle, mutta tänään ollaankin sitten otettu ihan rauhallisesti, ollaan hengailtu vain kotosalla ja kotipihalla. Hieman totuteltiin sisällä pantaan ja hihnaan (joka myös maistuu hyvältä) , mutta muuten Väinön päivä on kulunut lähinnä nukkuessa.
Ruoka ei ole maistunut kauheasti ja uloste on ollut löysää nyt ensimmäisinä päivinä. Huolestuimme jo hieman, mutta soitto kasvattajalle kevensi mieltä: myös muut pentueen pennut ovat kranttuilleet ruoan suhteen ja löysävatsaisuus sen sijaan on voinut johtua siitä, että pennut olivat kasvattajan luona napanneet pihamaalta salaa luumuja ja popsineet niitä.. ihmekös, että menee masu sekaisin. No joka tapauksessa, tänään tavaran laatu on ollut jo paranemaan päin, että eiköhän tämä tästä.
Ihana komistus tuo Väinö kyllä joka tapauksessa on! Eikä mikään ihan tyhmäkään: tänään se katsoi minua kuin hullua, kun avasin ulko-oven, vaikka ulkona satoi kuin saavista kaatamalla =) Hieman oli houkuttelemista, mutta kyllähän se sieltä sitten tuli ja teki pisut, mutta sitten vauhdilla sisään!
- laura
Muutenkin kaikki mahdollinen on nyt alkanut maistua... ei siis enää ainoastaan omistajien sormet ja yöpaidan helmat vaan myös kukkaruukun multa ja kaikki maa-aines ylipäätään on suurta nannaa Väinön mielestä.
Eilen Väinö pääsi myös käymään Mamman luona, kokeilemaan autoilua ja pari vierastakin kävi. Aika rankka päivä vauvalle, mutta tänään ollaankin sitten otettu ihan rauhallisesti, ollaan hengailtu vain kotosalla ja kotipihalla. Hieman totuteltiin sisällä pantaan ja hihnaan (joka myös maistuu hyvältä) , mutta muuten Väinön päivä on kulunut lähinnä nukkuessa.
Ruoka ei ole maistunut kauheasti ja uloste on ollut löysää nyt ensimmäisinä päivinä. Huolestuimme jo hieman, mutta soitto kasvattajalle kevensi mieltä: myös muut pentueen pennut ovat kranttuilleet ruoan suhteen ja löysävatsaisuus sen sijaan on voinut johtua siitä, että pennut olivat kasvattajan luona napanneet pihamaalta salaa luumuja ja popsineet niitä.. ihmekös, että menee masu sekaisin. No joka tapauksessa, tänään tavaran laatu on ollut jo paranemaan päin, että eiköhän tämä tästä.
Ihana komistus tuo Väinö kyllä joka tapauksessa on! Eikä mikään ihan tyhmäkään: tänään se katsoi minua kuin hullua, kun avasin ulko-oven, vaikka ulkona satoi kuin saavista kaatamalla =) Hieman oli houkuttelemista, mutta kyllähän se sieltä sitten tuli ja teki pisut, mutta sitten vauhdilla sisään!
- laura
lauantai 16. elokuuta 2008
Viimeinkin kotiin
Aah, viimeinkin saimme rakkaan uuden perheenjäsenemme kotiin! Ja Väinöhän siitä sitten lopulta tuli.
Matka Kaarinasta Helsinkiin sujui oikein hyvin. Pysähdyimme matkalla mökillämme Sammatissa, jotta Väinö pääsi moikkaamaan Mammaa ja hieman juomaan vettä. Jännittäviä asioita olivat mm. kävelyliuska kuistille ja vihreä lankarulla.
Autossa Väinö nukkui suurimman osan ajasta. Se ei voinut pahoin eikä edes juurikaan itkenyt. Kotiin tultuamme se tutki innokkaasti kaikki alakerran huoneet eikä oppaista luetusta arkuudesta ollut tietoakaan. Tosin Romeo-kilpikonnaa se aluksi pelkäsi, mutta unohti sitten senkin olemassaolon.
Myöhemmin illalla kävimme vielä ulkoilemassa naapureiden luona ja kyllä se vain niin on, että Väinö hurmaa kaikki! Lahjankin Väinö sai naapurin Arjalta. Vaikka paketti oli paikoin hyvinkin tiukkaan paketoitu, Väinöä ei saanut avustaa sen avaamisessa.
Myös naapureiden lapset Roosa ja Tuomas kävivät illemmalla leikkimässä Väinön kanssa, mutta sitten olikin taas nukkuma-aika.
Hienosti Väinö on jo tehnyt parit pisut ja kakat ulos, vaikka tiedänhän minä, että monet tulevat vielä sisällekin. =)
- laura
Matka Kaarinasta Helsinkiin sujui oikein hyvin. Pysähdyimme matkalla mökillämme Sammatissa, jotta Väinö pääsi moikkaamaan Mammaa ja hieman juomaan vettä. Jännittäviä asioita olivat mm. kävelyliuska kuistille ja vihreä lankarulla.
Autossa Väinö nukkui suurimman osan ajasta. Se ei voinut pahoin eikä edes juurikaan itkenyt. Kotiin tultuamme se tutki innokkaasti kaikki alakerran huoneet eikä oppaista luetusta arkuudesta ollut tietoakaan. Tosin Romeo-kilpikonnaa se aluksi pelkäsi, mutta unohti sitten senkin olemassaolon.
Myöhemmin illalla kävimme vielä ulkoilemassa naapureiden luona ja kyllä se vain niin on, että Väinö hurmaa kaikki! Lahjankin Väinö sai naapurin Arjalta. Vaikka paketti oli paikoin hyvinkin tiukkaan paketoitu, Väinöä ei saanut avustaa sen avaamisessa.
Myös naapureiden lapset Roosa ja Tuomas kävivät illemmalla leikkimässä Väinön kanssa, mutta sitten olikin taas nukkuma-aika.
Hienosti Väinö on jo tehnyt parit pisut ja kakat ulos, vaikka tiedänhän minä, että monet tulevat vielä sisällekin. =)
- laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
