Viimeinen päivä Väinön kanssa kaksin! Tai no, olenhan nyt päivän koulussa, mutta illalla sitten olemme kaksin ja odottelemme, että perhe saapuu kotiin alkuyön tunteina. Ajattelin, että yritän touhuta mahdollisimman paljon, niin Väinö ei sitten ehkä aavista tuloa ja ala stressata. Joku väsyttävä lenkki voisi myös toimia hyvin ;) Eilen Väinöstä huomasi taas, että se jo odottelee kaikkia kotiin, joten odotan innolla iltaa, kun saan nähdä sen onnen!
Tänä aamuna huomasin, että Väinö oli jo tottunut hiihtoloman aikatauluihin... kun puoli kuusi menin laittamaan sille ruokaa, se hädin tuskin viitsi edes nousta katsomaan, mitä teen. Kun se tajusi, mistä on kyse, se katseli minua ja jälleen melkein kuulin sen puhuvan: "Nainen, tiedätkö yhtään mitä kello on. Ei vielä ole aika". Koirien (ja miksei ihmistenkin) kanssahan pitäisi pitää kiinni rutiineista, mutta haloo, olisinko muka loman aikana noussut puoli kuudelta antamaan ruokaa... huh, tuskinpa vain.
Huomenna menenkin sitten jo taas omaan kotiini, ja nyt jo on ikävä Väinöä. Meillä on ollut kertakaikkisen ihana hiihtoloma yhdessä!
maanantai 23. helmikuuta 2009
lauantai 21. helmikuuta 2009
Home alone 4
Nyt alkaa viikko olla jo lopuillaan. Vielä huominen ja sitten on jälleen paluu arkeen... Väinön arki alkaa tosin vasta tiistaina, koska perhe tulee kotiin myöhään maanantai-iltana. ;)
Mulla ei ole enää mitään mielikuvaa siitä, mitä teimme Väinön kanssa torstaina, joten enpä kerro siitä mitään. Minullako muka hatara pää, ehei...
Eilen illalla lähdimme Väinön kanssa kyläilemään ystäväni luokse. Nurkkien nuuhkimisen jälkeen se jopa suostui rauhottuakin ja käydä pötköttämään jalkoihimme. Mukaan olin ottanut sille puruluun ja kun annoin sen, se juoksi sen kanssa olohuoneeseen! Kotona se tekee aivan samaa, mutta siellä tilanne on hieman eri, kun yleensä sitten menemme myös mukaan olohuoneeseen ja olemme antaneet luun keittiössä, joka on olohuoneen vieressä. Ystäväni luona annoin luun kuitenkin ystäväni huoneessa, joka on AIVAN eri päässä taloa kuin olohuone. Väinöllä on siis selkeästi olohuonevaisto.
Yhden valtaisan vaahtokarkin Väinö päätti myös pistää poskeensa. Ensimmäisellä kerralla, kun se otti herkun suuhun, sain sen vielä pois siltä ja heitin namun roskiin. Hetken kuluttua Väinö kuitenkin syöksyi roskikselle, nappasi namin suuhun ja nielaisi sen ennen kuin ehdin edes nousta tuolilta seisomaan. Taisi poika taas tietää, mikä on kiellettyä...
No, kuten sanoin, kyllä Väinö sitten lopulta rauhottui. Mutta kun telkkarissa yhtäkkiä nainen alkoi kiljua, Väinö päätti haukahtaa oikein kunnolla. Se on aina jännittävää kuulla, kun Väinö haukkuu, koska sitä tapahtuu niin harvoin, että on vaikea tietää, miltä se milloinkin äänenmurroksensa kanssa kuulostaa! Rauhoittelin Väinöä sitten ja kerroin ystävällenikin, että yleensä Väinö ei kyllä hauku. Ja siinä vaiheessa Väinö päätti tietenkin taas kertoa oman mielipiteensä asiasta ja se juoksi eteisten oville (talossa siis kaksi sisäänkäytiä) ja alkoi haukkua... Että niin, ei meidän koira muka hauku.
Tänään aamupäivällä kävimme viemässä veljeni Tuomaksen treenikämpälle. Väinö oli niin onnellinen, kun oli joku tuttu henkilö paijaamassa autossa! Vaikkakin pääsääntöisesti olen tehnyt niin, että päivän pisin lenkki on iltapäivisin, menimme suoraan Rajasaareen. Helpompihan se on mennä silloin, kun on jo liikkeellä muutenkin.
Ensin ajattelin, että koko Rajasaari-reissu on täysi fiasko! Heti portilla joku koira käy Väinön kimppuun oikein kunnolla! Toinen koira piti mennä erottamaan Väinöstä ihmisvoimin. Ja vaikkakin on totta, että Väinön on hyvä oppia, etteivät kaikki koirat ole mukavia ja Väinön on myös opittava pitämään puoliaan, on minusta silti epäreilua, että jotkut ihmiset antavat koiransa tuollalailla kiusata toisia! Se olin nimittäin minä, joka sen toisen koiran siitä siirsi pois, vaikka senkin omistaja oli kyllä aivan vieressä...
Nojoo, jatkoimme sitten saaren kiertämistä ja menimme jäälle, kun siellä oli paljon muitakin koiria. Ja ette kuulkaas usko, taas joku-mikälie-koira käy Väinön kimppuun!!! Ja taas minä menin erottamaan ne, kun Väinö raukka itkee ja vinkuu maassa! Voi että mua raivostutti siinä vaiheessa! Muutenkin Väinö sai useilta koirilta epämääräistä murinaa. :( Lopulta Väinö vain kulki takanani eikä uskaltanut mennä tutustumaan keneenkään.
Tähän väliin on kuitenkin syytä mainita, ettei Väinö todellakaan ollut ainoa, joka sai kyytiä... useat koirat tappelivat siellä ja useampaan kertaankin. Ja vaikka en mikään koiraviisas olekaan, näin kyllä, ettei siinä aina ollut todellakaan kyse leikistä.
Päätimme Väinön kanssa kulkea sitten keskenämme. Väinö onneksi kyllä viihtyy yksinäänkin (tai siis minun kanssa) ihan hyvin. Nytkin se innoissaan juoksi mäkiä ylös ja alas ja sitten aina luokseni ja taas pois. Saaren toisella puolella tapasimme pikaisesti nuoren labbiksen (olikohan sen nimi Max... hatara pää, pahoittelen), jonka kanssa Väinö sai leikkiä vähän aikaa. Valitettavasti he olivat kuitenkin jo lähdössä ja siksi leikki jäi lyhyeksi. Mutta Väinön onneksi saimme kuulla, että labbis asuu aivan lähellämme, eli kenties näemme sitä vielä jatkossa!
Tapaus piristi minua sen verran, että päätin, että yritämme Väinön kanssa vielä uudestaan kavereiden etsimistä jäältä. Tällä kertaa kukaan ei rähinöinyt Väinölle, mutta Väinö oli yhä kovin varautunut. Kun kavereita ei vieläkään näkynyt, kiersimme saaren taas keskenämme. Kolmas kerta jäällä olikin sitten aivan täyspotti! 11-kuinen valkoinen länsiylämaanterrieri Pilvi leikki Väinön kanssa aivan innoissaan, huolimatta siitä että se oli ehkä noin viidesosa Väinön kokoinen :D Vauhtia sillä kyllä riitti eikä Väinö saanut sitä hippaleikissä kiinni kai kertaakaan.
En tahdo syyllistää ketään, mutta huomasinpahan vain, että kun eräs ihmisjoukkio koirineen poistui saarelta, tappelut vähenivät ja jäljelle jääneet koirat vain leikkivät. Tiedä sitten, mistä johtui...
Nyt Väinö taas nukkuu, mitäpä muutakaan ;)
Mulla ei ole enää mitään mielikuvaa siitä, mitä teimme Väinön kanssa torstaina, joten enpä kerro siitä mitään. Minullako muka hatara pää, ehei...
Eilen illalla lähdimme Väinön kanssa kyläilemään ystäväni luokse. Nurkkien nuuhkimisen jälkeen se jopa suostui rauhottuakin ja käydä pötköttämään jalkoihimme. Mukaan olin ottanut sille puruluun ja kun annoin sen, se juoksi sen kanssa olohuoneeseen! Kotona se tekee aivan samaa, mutta siellä tilanne on hieman eri, kun yleensä sitten menemme myös mukaan olohuoneeseen ja olemme antaneet luun keittiössä, joka on olohuoneen vieressä. Ystäväni luona annoin luun kuitenkin ystäväni huoneessa, joka on AIVAN eri päässä taloa kuin olohuone. Väinöllä on siis selkeästi olohuonevaisto.
Yhden valtaisan vaahtokarkin Väinö päätti myös pistää poskeensa. Ensimmäisellä kerralla, kun se otti herkun suuhun, sain sen vielä pois siltä ja heitin namun roskiin. Hetken kuluttua Väinö kuitenkin syöksyi roskikselle, nappasi namin suuhun ja nielaisi sen ennen kuin ehdin edes nousta tuolilta seisomaan. Taisi poika taas tietää, mikä on kiellettyä...
No, kuten sanoin, kyllä Väinö sitten lopulta rauhottui. Mutta kun telkkarissa yhtäkkiä nainen alkoi kiljua, Väinö päätti haukahtaa oikein kunnolla. Se on aina jännittävää kuulla, kun Väinö haukkuu, koska sitä tapahtuu niin harvoin, että on vaikea tietää, miltä se milloinkin äänenmurroksensa kanssa kuulostaa! Rauhoittelin Väinöä sitten ja kerroin ystävällenikin, että yleensä Väinö ei kyllä hauku. Ja siinä vaiheessa Väinö päätti tietenkin taas kertoa oman mielipiteensä asiasta ja se juoksi eteisten oville (talossa siis kaksi sisäänkäytiä) ja alkoi haukkua... Että niin, ei meidän koira muka hauku.
Tänään aamupäivällä kävimme viemässä veljeni Tuomaksen treenikämpälle. Väinö oli niin onnellinen, kun oli joku tuttu henkilö paijaamassa autossa! Vaikkakin pääsääntöisesti olen tehnyt niin, että päivän pisin lenkki on iltapäivisin, menimme suoraan Rajasaareen. Helpompihan se on mennä silloin, kun on jo liikkeellä muutenkin.
Ensin ajattelin, että koko Rajasaari-reissu on täysi fiasko! Heti portilla joku koira käy Väinön kimppuun oikein kunnolla! Toinen koira piti mennä erottamaan Väinöstä ihmisvoimin. Ja vaikkakin on totta, että Väinön on hyvä oppia, etteivät kaikki koirat ole mukavia ja Väinön on myös opittava pitämään puoliaan, on minusta silti epäreilua, että jotkut ihmiset antavat koiransa tuollalailla kiusata toisia! Se olin nimittäin minä, joka sen toisen koiran siitä siirsi pois, vaikka senkin omistaja oli kyllä aivan vieressä...
Nojoo, jatkoimme sitten saaren kiertämistä ja menimme jäälle, kun siellä oli paljon muitakin koiria. Ja ette kuulkaas usko, taas joku-mikälie-koira käy Väinön kimppuun!!! Ja taas minä menin erottamaan ne, kun Väinö raukka itkee ja vinkuu maassa! Voi että mua raivostutti siinä vaiheessa! Muutenkin Väinö sai useilta koirilta epämääräistä murinaa. :( Lopulta Väinö vain kulki takanani eikä uskaltanut mennä tutustumaan keneenkään.
Tähän väliin on kuitenkin syytä mainita, ettei Väinö todellakaan ollut ainoa, joka sai kyytiä... useat koirat tappelivat siellä ja useampaan kertaankin. Ja vaikka en mikään koiraviisas olekaan, näin kyllä, ettei siinä aina ollut todellakaan kyse leikistä.
Päätimme Väinön kanssa kulkea sitten keskenämme. Väinö onneksi kyllä viihtyy yksinäänkin (tai siis minun kanssa) ihan hyvin. Nytkin se innoissaan juoksi mäkiä ylös ja alas ja sitten aina luokseni ja taas pois. Saaren toisella puolella tapasimme pikaisesti nuoren labbiksen (olikohan sen nimi Max... hatara pää, pahoittelen), jonka kanssa Väinö sai leikkiä vähän aikaa. Valitettavasti he olivat kuitenkin jo lähdössä ja siksi leikki jäi lyhyeksi. Mutta Väinön onneksi saimme kuulla, että labbis asuu aivan lähellämme, eli kenties näemme sitä vielä jatkossa!
Tapaus piristi minua sen verran, että päätin, että yritämme Väinön kanssa vielä uudestaan kavereiden etsimistä jäältä. Tällä kertaa kukaan ei rähinöinyt Väinölle, mutta Väinö oli yhä kovin varautunut. Kun kavereita ei vieläkään näkynyt, kiersimme saaren taas keskenämme. Kolmas kerta jäällä olikin sitten aivan täyspotti! 11-kuinen valkoinen länsiylämaanterrieri Pilvi leikki Väinön kanssa aivan innoissaan, huolimatta siitä että se oli ehkä noin viidesosa Väinön kokoinen :D Vauhtia sillä kyllä riitti eikä Väinö saanut sitä hippaleikissä kiinni kai kertaakaan.
En tahdo syyllistää ketään, mutta huomasinpahan vain, että kun eräs ihmisjoukkio koirineen poistui saarelta, tappelut vähenivät ja jäljelle jääneet koirat vain leikkivät. Tiedä sitten, mistä johtui...
Nyt Väinö taas nukkuu, mitäpä muutakaan ;)
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Home alone 3
Tänään Väinö tuli herättämään minut vasta seitsemältä (eilen herätys siis oli jo kuudelta...). Kun se ensimmäisen kerran löi tassunsa sängylle, esitin yhä nukkuvaa, koska luulin kellon olevan jotakin hävyttömän aikaista. Esitykselläni ei ollut vaikutusta vaan Väinö nosti koko etuvartalonsa sängylle ja nuolaisi minua suoraan naamaan! Ihanaa, naamapesukin hoidettu heti alkuunsa pois alta ;)
Rapsuttelin sitä siinä sitten ja elättelin toiveita, ettei sillä olisi vielä kiire ulos. Väinö on kuitenkin oppinut, että jos mitään ei tapahdu, se menee tepastelemaan "pissapapereille" eli olohuoneen sanomalehdille, joille se pienempänä lorotteli aina tarpeen tullen. Nykyisin Väinö ei kyllä pissaile sisään, mutta paperit on vielä varmuudeksi jätetty paikoilleen, että vahingon sattuessa ei parketti aivan mene pilalle. Kuitenkin, aina kun Väinö haluaa huomiota se menee papereille kuin uhoamaan, että "Nyt minä sitten pissaan!" Ja tänä aamuna se myös suuntasi nenunsa papereita kohti...
Noh, keräsin itseni sitten ylös sängystä, mutta kappas vain... ei Väinöllä ollut todellakaan kiire ulos vaan nyt oli kyse juurikin siitä, että herra kaipasi huomiota! Niin ja tietenkin varmisti, etten myöhästy koulusta.. Väinö kun ei oikein voi ymmärtää sitä, että nyt on loma ;) Kun ulos ei ollut kiire, makoilimme Väinön kanssa yhdessä eteisen lattialla ja silittelin sitä. Jos se osaisi kehrätä kuin kissa, nyt olisi kuulunut kunnon surinaa.
Päivälenkin teimme taas metsään ja Väinö sai juosta vapaana. Koirapuistossakin kävimme, mutta harmiksemme siellä oli vain yksi koira ja sekin hieman pelkäsi Väinöä. Kovasti haukkui ja "yllytti" leikkimään, mutta sitten kun Väinö lähti juoksemaan perässä, koirarukka itki ja vinkui, vaikkei Väinö siis edes saanut sitä kiinni. Otimmekin sitten vähän etäisyyttä siihen, mutta toinen vain halusi leikkiä, niin minkäs teet... Lopulta koirat kyllä löysivätkin yhteisen sävelen ja riehuivat ihan nätisti.
Väinö on jo alkanut tottua siihen, että perhe on poissa. Ei se enää juurikaan täällä ikävöi tai odottele heitä illansuussa. Minä sen sijaan hieman ikävöin muita, koska tuntuu siltä, ettei minulla yksin riitä hellyyttä ja huomiota annettavaksi Väinölle niin paljoa kuin se haluaisi ja tarvitsisi.
Valitettavasti ei uusia kuvia tältä päivältä, joten laitan nyt vanhaa kuvaa peliin =) Nämä siis otettu syksyllä ja leikkikaverina on Miles. Hassua, että Väinö on ollut noin pieni.. nykyisin se on jo Milesin kokoinen :)
- laura
Rapsuttelin sitä siinä sitten ja elättelin toiveita, ettei sillä olisi vielä kiire ulos. Väinö on kuitenkin oppinut, että jos mitään ei tapahdu, se menee tepastelemaan "pissapapereille" eli olohuoneen sanomalehdille, joille se pienempänä lorotteli aina tarpeen tullen. Nykyisin Väinö ei kyllä pissaile sisään, mutta paperit on vielä varmuudeksi jätetty paikoilleen, että vahingon sattuessa ei parketti aivan mene pilalle. Kuitenkin, aina kun Väinö haluaa huomiota se menee papereille kuin uhoamaan, että "Nyt minä sitten pissaan!" Ja tänä aamuna se myös suuntasi nenunsa papereita kohti...
Noh, keräsin itseni sitten ylös sängystä, mutta kappas vain... ei Väinöllä ollut todellakaan kiire ulos vaan nyt oli kyse juurikin siitä, että herra kaipasi huomiota! Niin ja tietenkin varmisti, etten myöhästy koulusta.. Väinö kun ei oikein voi ymmärtää sitä, että nyt on loma ;) Kun ulos ei ollut kiire, makoilimme Väinön kanssa yhdessä eteisen lattialla ja silittelin sitä. Jos se osaisi kehrätä kuin kissa, nyt olisi kuulunut kunnon surinaa.
Päivälenkin teimme taas metsään ja Väinö sai juosta vapaana. Koirapuistossakin kävimme, mutta harmiksemme siellä oli vain yksi koira ja sekin hieman pelkäsi Väinöä. Kovasti haukkui ja "yllytti" leikkimään, mutta sitten kun Väinö lähti juoksemaan perässä, koirarukka itki ja vinkui, vaikkei Väinö siis edes saanut sitä kiinni. Otimmekin sitten vähän etäisyyttä siihen, mutta toinen vain halusi leikkiä, niin minkäs teet... Lopulta koirat kyllä löysivätkin yhteisen sävelen ja riehuivat ihan nätisti.
Väinö on jo alkanut tottua siihen, että perhe on poissa. Ei se enää juurikaan täällä ikävöi tai odottele heitä illansuussa. Minä sen sijaan hieman ikävöin muita, koska tuntuu siltä, ettei minulla yksin riitä hellyyttä ja huomiota annettavaksi Väinölle niin paljoa kuin se haluaisi ja tarvitsisi.
Valitettavasti ei uusia kuvia tältä päivältä, joten laitan nyt vanhaa kuvaa peliin =) Nämä siis otettu syksyllä ja leikkikaverina on Miles. Hassua, että Väinö on ollut noin pieni.. nykyisin se on jo Milesin kokoinen :)
- laura
tiistai 17. helmikuuta 2009
Home alone 2
Tänään kävimme tutustumassa Väinön kanssa Sipoon koirametsään. Väinöllehän kyllä kelpaisi lähimetsätkin, mutta ulkoiluttaja alkaa olla kyllästynyt vanhoihin reitteihin...
Koirametsä oli todella rauhallinen paikka. Tokihan hiihtoloma ja aamupäivä vaikuttivat asiaan, mutta kuitenkin.. Oli hieman vaikea tietää, mihin metsä loppuu (aluetta kun ei ole aidattu) ja niinpä me yhdessä vaiheessa käveltiinkin taas autotiellä. Tapasimme metsässä vain kaksi koiraa, mutta uskokaa tai älkää, toinen niistä oli berni!! 10-vuotias narttu ei tosin oikein jaksanut Väinöstä piitata ;)
Tänään perheikävä ei ole vielä iskenyt Väinöön, mutta luulen, että illalla Väinö alkaa taas odottaa kotiintulijoita. Ikkunamies ja isoäiti onneksi piristivät tänään Väinön päivää huimasti =)
- laura
Koirametsä oli todella rauhallinen paikka. Tokihan hiihtoloma ja aamupäivä vaikuttivat asiaan, mutta kuitenkin.. Oli hieman vaikea tietää, mihin metsä loppuu (aluetta kun ei ole aidattu) ja niinpä me yhdessä vaiheessa käveltiinkin taas autotiellä. Tapasimme metsässä vain kaksi koiraa, mutta uskokaa tai älkää, toinen niistä oli berni!! 10-vuotias narttu ei tosin oikein jaksanut Väinöstä piitata ;)
Tänään perheikävä ei ole vielä iskenyt Väinöön, mutta luulen, että illalla Väinö alkaa taas odottaa kotiintulijoita. Ikkunamies ja isoäiti onneksi piristivät tänään Väinön päivää huimasti =)
- laura
maanantai 16. helmikuuta 2009
Home alone 1
Hiihtoloma on virallisesti täällä etelässä nyt käynnissä, mikä johtikin sitten siihen, että perhe lähti vieläkin etelämpään lomailemaan. Jäimmekin siis Väinön kanssa kaksin lomailemaan tänne pakkassäähän.
Kuskasimme Väinön kanssa perheen lentokentälle ja voi kuulkaa, jos olisitte nähneet, miltä Väinö näytti kotimatkalla, kun suurin osa poppoosta oli jäänyt pois kyydistä... se oli kuin maansa myynyt mies!
Kotona se piristyi kyllä, kun pääsi ulos juoksemaan vapaana ja tapasi vielä nopeasti Suku-labbiksenkin. Iltapäivällä teimme kahden tunnin ulkoilurupeaman, joka sisälsi metsässä juoksua, kaupunkikävelyä, koulutusta (Väinö on äärimmäisen kovassa koulutuksen tarpeessa.. sillä on miltei kaikki opit unohtuneet ja monet opit vielä oppimattakin!) ja koirapuistossa leikkimistä. Ihana Milo (7 kk) leikki Väinön kanssa aivan täysiä, ja kotona Väinöä sitten jostain kumman syystä taas nukuttikin ;)
Nyt illalla Väinö ymmärsi, ettei kaikki ole aivan normaalisti. Kuin ajantajun ymmärtäneenä se meni tuhisemaan eteisen ovelle. Melkein kuulin sen sanovan: "Nyt olisi jo aika tulla kotiin!" Seuraavaksi se meni olohuoneen ikkunan luokse tuijottelemaan ulos, eikä suostunut siirtyä siitä mihinkään.
Huomenna menemme Väinön kanssa moikkaamaan isoäitiä, toivottavasti se piristäisi koirarukkaa! Ja huomennahan on muuten Väinön nimipäiväkin ;)
Jotta ei jää tämä merkintä aivan kuvattomaksi, lisään tähän kuvan, joka tosin kyllä otettiin jo viime perjantaina =)
- laura
ps. ihan vain sen kunniaksi, että lunta on maassa ja hiihtolomalla voi kerrankin hiihtää, tein uuden talvisemman ulkoasun tänne =)
Kuskasimme Väinön kanssa perheen lentokentälle ja voi kuulkaa, jos olisitte nähneet, miltä Väinö näytti kotimatkalla, kun suurin osa poppoosta oli jäänyt pois kyydistä... se oli kuin maansa myynyt mies!
Kotona se piristyi kyllä, kun pääsi ulos juoksemaan vapaana ja tapasi vielä nopeasti Suku-labbiksenkin. Iltapäivällä teimme kahden tunnin ulkoilurupeaman, joka sisälsi metsässä juoksua, kaupunkikävelyä, koulutusta (Väinö on äärimmäisen kovassa koulutuksen tarpeessa.. sillä on miltei kaikki opit unohtuneet ja monet opit vielä oppimattakin!) ja koirapuistossa leikkimistä. Ihana Milo (7 kk) leikki Väinön kanssa aivan täysiä, ja kotona Väinöä sitten jostain kumman syystä taas nukuttikin ;)
Nyt illalla Väinö ymmärsi, ettei kaikki ole aivan normaalisti. Kuin ajantajun ymmärtäneenä se meni tuhisemaan eteisen ovelle. Melkein kuulin sen sanovan: "Nyt olisi jo aika tulla kotiin!" Seuraavaksi se meni olohuoneen ikkunan luokse tuijottelemaan ulos, eikä suostunut siirtyä siitä mihinkään.
Huomenna menemme Väinön kanssa moikkaamaan isoäitiä, toivottavasti se piristäisi koirarukkaa! Ja huomennahan on muuten Väinön nimipäiväkin ;)
Jotta ei jää tämä merkintä aivan kuvattomaksi, lisään tähän kuvan, joka tosin kyllä otettiin jo viime perjantaina =)
- laura
ps. ihan vain sen kunniaksi, että lunta on maassa ja hiihtolomalla voi kerrankin hiihtää, tein uuden talvisemman ulkoasun tänne =)
lauantai 14. helmikuuta 2009
Ystävänpäivätoivotus
Hyvää ystävänpäivää kaikille! <3
(klikkaa kuvaa nähdäksesi sen oikeassa koossa)
torstai 12. helmikuuta 2009
Treffit Mollin kanssa
Voi että kuulkaas, Väinö on saanut uuden kaverin! Ihana Molli-neiti (10 kk) hurmasi Väinön alta aikayksikön! Mutta eivätpä nämä kuvat kai muita selityksiä kaipaa...
Ja pusu vielä lopuksi!
Tässä vielä pari kuvaa erään päivän kuvaushetkestä. Se, mihin tämän kuvasarjan yhtä kuvaa käytettiin, selvinnee lauantaina ;)
- laura
Ja pusu vielä lopuksi!
Tässä vielä pari kuvaa erään päivän kuvaushetkestä. Se, mihin tämän kuvasarjan yhtä kuvaa käytettiin, selvinnee lauantaina ;)
- laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
