Tähän alkuun nyt lisää kuvia ensilumesta, eli tähän mennessä vielä siitä ainoasta kunnon lumesta mitä täälläpäin on nähty.
Mmm, linnunruokaa...
Kun en enää innostu ensilumesta, tiedän tulleeni vanhaksi.
- Claudia "Lady Bird" Johnson
Noh, Väinö ei ainakaan ole vanha...
Nenussa lunta
Pikkujouluihin (7.12.) mennessä lumi oli tyystin poissa. Se ei kuitenkaan hidastanut vauhtia Pääkaupunkiseudun sveitsinpaimenkoirien pikkujoulujuhlassa Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksessa.
Väinö jonon ensimmäisenä
Ja nyt jahtaajana
Väinö keskellä
Nyt vähän väsyttää!
Joulu oli jännittävä. Väinö selvästi vaistosi, että kaikki ei ollut aivan kuten yleensä. Äiti hössötti ja vieraille mentiin ja vieraita tuli meille. Ja miksi muutkin kuin minä, repivät paketteja auki, pohti Väinö aattoiltana.
Väinö joulupöydän alla
Väinö sai pukilta kolme pakettia, jotka repi riemuissaan auki. Alkuvaiheessa kylläkin paperi vaikuttikin sitten paljon mieluisammalta kuin itse lahjat, vaikkakin yhdestäkin paketista paljastui suuri säkillinen Väinön lempipurukenkiä.
Joulupäivänä isoäidin luona muutoin jo melko sisäsiisti Väinö päätti osoittaa mieltään, kun häntä ei monista yrityksistään huolimatta päästetty keittiöön... pisuhan se sinne lirautettiin tv-huoneen matolle.
Joulun välipäivinä päätettiin käydä tutustumassa koirien ulkoilualueeseen Rajasaaressa. Paikka oli ihana ja Väinö sai taas ison liutan uusia kavereita. Mutta saari kun oli, vettä löytyi aivan läheltä ja tunnetustihan Väinö rakastaa vettä: on siitä kovin kiinnostunut, mutta ei kylläkään pidä uimisesta.
Väinö autossa uuden penkinsuojuksen kanssa
Suolainen merivesi maistui ilmeisestikin hyvältä, kun sitä piti päästä litkimään. Myös rannan tuntumassa ollut jääpeite oli kertakaikkisen mielenkiintoinen, vaikkakin liukas. Tässä vaiheessa jo meillä "järkevillä" ihmisillä soi herätyskellot ja yritimme saada Väinön kiinnostumaan jään ja veden sijasta jälleen muihin koiriin.
Turha oli sekin yritys, sillä rantaviivaa kulkiessamme jäälle oli taas päästävä... tässä kohdin tosin oli syvempää ja jää ei ollutkaan niin kestävää!
*KRÄKS-PLÄTS*
Onneksi kallio ei ollut jyrkkä eikä liukas vaan Väinö pääsi sieltä nopeasti nousemaan ylös. Ja nopeasti se kyllä nousikin! Kolmesti se itseään yritti pörhistellä kuivaksi, eipä tainnut kylmä merivesi oikein tuntua kivalta...
Vaikkakin Väinöllä ehkä on paksu nahka, ajattelimme ettei nyt riskeerata mitään antamalla sen jäätyä, joten suuntasimme kuonomme pikkuhiljaa kohti autoa. Autossa Väinö-raukka nuoleskeli tassujaan, että ehkäpä ne vähän kylmiltä sitten tuntuivat... (tuona päivänä oli pakkasta, joten turkki todella lähti jäätymään)
Lopuksi vielä jouluntoivotukset kaikille, jotka sattuvat lukemaan!
Niin ja... pahoittelut, että tulevat vähän myöhässä ;) Uskokaa tai älkää niin "virallisesti" kortit lähetettiin kyllä ajoissa =)
- laura
