Kuskasimme Väinön kanssa perheen lentokentälle ja voi kuulkaa, jos olisitte nähneet, miltä Väinö näytti kotimatkalla, kun suurin osa poppoosta oli jäänyt pois kyydistä... se oli kuin maansa myynyt mies!
Kotona se piristyi kyllä, kun pääsi ulos juoksemaan vapaana ja tapasi vielä nopeasti Suku-labbiksenkin. Iltapäivällä teimme kahden tunnin ulkoilurupeaman, joka sisälsi metsässä juoksua, kaupunkikävelyä, koulutusta (Väinö on äärimmäisen kovassa koulutuksen tarpeessa.. sillä on miltei kaikki opit unohtuneet ja monet opit vielä oppimattakin!) ja koirapuistossa leikkimistä. Ihana Milo (7 kk) leikki Väinön kanssa aivan täysiä, ja kotona Väinöä sitten jostain kumman syystä taas nukuttikin ;)
Nyt illalla Väinö ymmärsi, ettei kaikki ole aivan normaalisti. Kuin ajantajun ymmärtäneenä se meni tuhisemaan eteisen ovelle. Melkein kuulin sen sanovan: "Nyt olisi jo aika tulla kotiin!" Seuraavaksi se meni olohuoneen ikkunan luokse tuijottelemaan ulos, eikä suostunut siirtyä siitä mihinkään.
Huomenna menemme Väinön kanssa moikkaamaan isoäitiä, toivottavasti se piristäisi koirarukkaa! Ja huomennahan on muuten Väinön nimipäiväkin ;)
Jotta ei jää tämä merkintä aivan kuvattomaksi, lisään tähän kuvan, joka tosin kyllä otettiin jo viime perjantaina =)
- laura
ps. ihan vain sen kunniaksi, että lunta on maassa ja hiihtolomalla voi kerrankin hiihtää, tein uuden talvisemman ulkoasun tänne =)
1 kommentti:
Komea poitsu on! Berneistä saa sellaisen laiskanpulskean vaikutelman, mutta näkyy niilläkin menoa ja meininkiä riittävän. Pari kertaa olen nähnyt nuoren (alle vuotias) bernin möllitokoissa ja ai että, oli kyllä hyvännäköistä menoa!
Lähetä kommentti