Home alone 3

Tänään Väinö tuli herättämään minut vasta seitsemältä (eilen herätys siis oli jo kuudelta...). Kun se ensimmäisen kerran löi tassunsa sängylle, esitin yhä nukkuvaa, koska luulin kellon olevan jotakin hävyttömän aikaista. Esitykselläni ei ollut vaikutusta vaan Väinö nosti koko etuvartalonsa sängylle ja nuolaisi minua suoraan naamaan! Ihanaa, naamapesukin hoidettu heti alkuunsa pois alta ;)

Rapsuttelin sitä siinä sitten ja elättelin toiveita, ettei sillä olisi vielä kiire ulos. Väinö on kuitenkin oppinut, että jos mitään ei tapahdu, se menee tepastelemaan "pissapapereille" eli olohuoneen sanomalehdille, joille se pienempänä lorotteli aina tarpeen tullen. Nykyisin Väinö ei kyllä pissaile sisään, mutta paperit on vielä varmuudeksi jätetty paikoilleen, että vahingon sattuessa ei parketti aivan mene pilalle. Kuitenkin, aina kun Väinö haluaa huomiota se menee papereille kuin uhoamaan, että "Nyt minä sitten pissaan!" Ja tänä aamuna se myös suuntasi nenunsa papereita kohti...

Noh, keräsin itseni sitten ylös sängystä, mutta kappas vain... ei Väinöllä ollut todellakaan kiire ulos vaan nyt oli kyse juurikin siitä, että herra kaipasi huomiota! Niin ja tietenkin varmisti, etten myöhästy koulusta.. Väinö kun ei oikein voi ymmärtää sitä, että nyt on loma ;) Kun ulos ei ollut kiire, makoilimme Väinön kanssa yhdessä eteisen lattialla ja silittelin sitä. Jos se osaisi kehrätä kuin kissa, nyt olisi kuulunut kunnon surinaa.

Päivälenkin teimme taas metsään ja Väinö sai juosta vapaana. Koirapuistossakin kävimme, mutta harmiksemme siellä oli vain yksi koira ja sekin hieman pelkäsi Väinöä. Kovasti haukkui ja "yllytti" leikkimään, mutta sitten kun Väinö lähti juoksemaan perässä, koirarukka itki ja vinkui, vaikkei Väinö siis edes saanut sitä kiinni. Otimmekin sitten vähän etäisyyttä siihen, mutta toinen vain halusi leikkiä, niin minkäs teet... Lopulta koirat kyllä löysivätkin yhteisen sävelen ja riehuivat ihan nätisti.

Väinö on jo alkanut tottua siihen, että perhe on poissa. Ei se enää juurikaan täällä ikävöi tai odottele heitä illansuussa. Minä sen sijaan hieman ikävöin muita, koska tuntuu siltä, ettei minulla yksin riitä hellyyttä ja huomiota annettavaksi Väinölle niin paljoa kuin se haluaisi ja tarvitsisi.

Valitettavasti ei uusia kuvia tältä päivältä, joten laitan nyt vanhaa kuvaa peliin =) Nämä siis otettu syksyllä ja leikkikaverina on Miles. Hassua, että Väinö on ollut noin pieni.. nykyisin se on jo Milesin kokoinen :)





- laura