
Väinöllä on aina metsässä vapaana juostessaan kyllä vauhti niin päällä, että kunnon kuvat ovat auringonpaisteesta huolimatta kiven alla. Suurin osa kuvista on yleensä vain epäselvää vauhdin huumaa...

Alla olevan naamakuvankin onnistuminen oli kiinni sekunnin sadasosista. Sillä sekunnilla, kun kamerasta kuului laukaisuääni, oli pää jo kääntynyt oikealle ja jännitin sitten, että mitähän siitäkin kuvasta tuli... kohtalaisen hyvä kuitenkin! Epätarkka juurikin siksi, että pää oli jo kääntymässä. Toista mahdollisuutta naamaposekuvan ottamiseen en enää saanut, koska Väinö ei jaksanut keskittyä mihinkään niin tylsään kuin poseeraamiseen.


- laura